Helmikuun pöhinöitä

Nyt tämä blogi saa luvan päivittyä! Tahtoisin kovasti päivitellä tänne vaikka ja mitä, mutta ideat ovat lopussa. Jos jollakin on jotain ideaa, saa toki ehdotella :) 

Huurteinen kuva päiväsafarilta pari viikkoa sitten. Pakkasta taisi olla yli -30. Päiväsafarilla ajetaan vähän pidempää matkaa, syödään lounasta taukopaikalla ja sen jälkeen ajellaan takaisin kennelille. Olin pomon kanssa safarilla seitsemän asiakkaan kanssa. Pomo huolehti asiakkaista ja minä koirista. Koirat sai tauolla lihapulla snäksit (menetin rukkaset sinä päivänä - että osaakin olla hankalaa antaa snäksit koirille ja pitää kaikki sormensa :D), niin jaksettiin kotiinkin päin peippailla.

Anyway! Tänään jäin töistä kotiin flunssan takia, joten voisin rustata jonkinlaisen tarhan arkea - tyyppisen postauksen. Kahtella vähän viime kuukausien kilometrejä mitä koirat ovat juosseet ja sitä rataa.. Päivitellä pentukuvia ;)

Huh, aurinko! Ihan kummaa, kun on tottunut kulkemaan otsalamppu päässä koko ajan ja nyt yhtäkkiä onkin jo ihan valoisaa. En kyllä ala valittamaan, lapin kevättalvi on todella kaunis! 

Aurinko hyppysissä. Tarhan vieressä on pieni suo, jonne mentiin kahlailemaan (ja pomon muijan äiti jäi yksin töihin tarhalle sillä välin kun oikeat työntekijät lähtivät telmimään lumeen) :D Lunta oli paikoin noin vyötärölle asti. 

Trust fall. Lapsi on terve kun se leikkii, vai mitenkä se meni :D

Viime päivinä on ollut vähän hiljaisempaa töissä. Safareita on ollut mukavasti lähestulkoon joka päivälle, vaikkakin pieniä ryhmiä. Keskiviikkoisin tulee aina vähän isompi ryhmä jossa on noin 30 hlö, mutta muuten on ollut sellaisia alta 10 henkilön ryhmiä. On kyllä ihan mukavaa mennä välillä pienemmällä porukalla. Kiireisen alkukauden jälkeen ei yhtään huono homma :) Joulukuussa oli monta starttia päivässä, jossa oli lähes kaikki koirat juoksemassa. Suurimassa lähdössä taisi olla noin 90 koiraa liinoissa. Että megalähdön jälkeen 30 koiraa liinoissa ei ole homma eikä mikään :D

Indigo (vas) ja Mini ovat lähtötäpinöissä startissa. Mini on hieman yli vuoden vanha ja potentiaalinen johtaja. Nuoren koiran tapaan se pyörii liinoissa ja rähisee muille. Onneksi on Indigon kaltaisia kovapäisiä likkoja jotka pitää teinit kurissa :D

Kuva keskiviikon isommalta safarilta, kun valjakot palasivat tarhalle. Yhteensä liikkeellä oli 14 asiakas valjakkoa plus oppaat.

Rölli ja Frankenstein (heti edessä) olivat hieman huurussa safarin jälkeen. 

Alkuvuoden kiireettömyys on hyväksi pentujen treenaamiselle. Kuvan puoli vuotiaat pennut Neme, Velmu, Haades ja Enya ovat päässeet lyhyille treeneille. Vapaapäivinä olen käynyt työkavereiden kanssa hiihtämässä pentujen kanssa, niin kakrutkin ovat saaneet vähän tuntumaa vetohommiin. Pentujen kanssa on hyvä aloittaa rauhallisesti, ja joskus suoraan liinoihin laittaminen muiden koirien kanssa voi pelästyttää pennut. Niin kävi yhden vuosikkaan kanssa, mutta sitkeällä treenaamisella Suzukistakin saatiin hyvä safarikoira joka tarpeen tullen menee johdossa ilman ongelmia.

Sökö kuva, taattua puhelinlaatua. Tässä kuvassa olen hiihtelemässä kesällä syntyneen Oneidan kanssa. Koirahiihto on hyvää treeniä nuorille. Alussa toki pennut pyörii innoissaan ja liinat on koko ajan solmussa suksien ja sauvojen kanssa. Joinakin kertoina minulla oli kaksi koiraa vetovyössä kiinni ja se oli alussa aikamoista tivolia. Mutta sitten kun koirat pääsee vetämisen makuun niin turha pyöriminenkin loppuu. Menimme mahdollisimman montaa eri reittiä, jotta pennut kohtaisivat uusia tilanteita ja paikkoja. Oikaisimme tarhaa vastapäätä olevan ravintolan edestä paluumatkalla ja siellähän oli monta asiakasta silittelemässä pieniä vetokoiria :D Kuvassa oleva Oneida ja sen sisarukset ovat juosseet jo safareillakin, joten hiihtotreenit niiden kanssa jäävät. Ensi vuonna nekin juoksevat jo täysillä safareilla muiden kanssa. Tulee niin hyvä fiilis kun katsoo Oneidaa ja muita pentuja. Olen ollut niiden elämässä mukana ensimmäisistä elinviikoista lähtien ja saanut seurata niiden kehitystä. Ei voi kun olla ylpeä noista rääpäleistä :)

Käytiin Oneidan ja muiden pentujen kanssa treenailemassa yhdellä valjakolla. Kahdeksan koiraa joista viisi on alle vuosikkaita. Keulassa vanhat tekijät ja viimeisenä pätkyttelee Jaffa (vas) Odinin parina. Treenit meni hyvin, kaikki pennut menee nätillä laukalla. Järvellä oli niin kova puhuri, että tuuli puhalsi osan pennuista uralta umpihankeen. Siinä vähän uutta tilannetta pienokaisille :D


Kakara! Viuhti ja siskonsa Tiuhti ovat syntyneet tänä talvena. Todella aktiivisia tyttösiä molemmat. Ensi talvena nekin aloittavat rekikoiran tiensä, mutta vielä ne saavat leikkiä roikkumalla työntekijöiden takkien naruissa ja muissa härpäkkeissä. Ihme että takkini vetoketjun vetimet ovat vielä tallella :D

Tiuhti-tyttönen. Katsekontakti on tärkeä kun nakerrat jonkun housuja.

Meillä on töissä koiralista, johon kirjataan koirien juoksemat kilometrit. Joulukuussa kilometrejä kertyi ihan mukavasti, vaikka se olikin sitä 6 km hinkkaamista. Eniten juoksi koira nimeltä Oodi, 340 km. Kaikkien koirien yhteenlaskettu kilometrimäärä oli 20 744 km. Ei yhtään paha joulukuulta :) Tammikuu oli vähän hiljaisempi ja silloin eniten juoksi Tina-koira, 354 km. Tammikuun total kilometrimäärä oli  17 038 km.

Felize-mummeli ja Corda ulvovat. Kun odottelemme valjakoita safarilta, Felize on yleensä se joka istuu kopin katolla passissa ja ilmoittaa ulvomalla milloin valjakot ovat lähellä kenneliä.

Tiavin-tyttönen. Sitä on vaikea ohittaa, kun se takertuu kunnolla reiteen kiinni. Joskus safarilla olin kääntämässä omaa valjakkoani oikeaan suuntaan umpihangessa ja humahdin kunnolla hankeen. Oli vaikea edes yrittää päästä ylös, kun Tiavin tuli halimaan :D Istahdin vain alas ja hetken päästä kampesin itseni ylös. Kunnon halikaveri.

Silloin kun Tiavin ei roiku takiaisena kiinni, sen silmistä näkee todellista kauneutta ja viisautta. 

Joskus teemme työporukan omia virkistys safareita. Viime sunnuntaina lähdimme omalle 15 km safarille, söimme lounaan laavulla ja ajelimme takaisin tarhalle. Sunnuntaille sattui aivan mahtava sää! Sain todella huikeita kuvia :)

Henkilökunnan oma safari. Mukana oli myös lapsia, jotka meni omilla tiimeillään. Pakkasta taisi olla alle -10, mikä oli juuri sopiva. Tuntin itseni ihan japanilaiseksi turistiksi, kun napsin muutaman km matkalta noin 500 kuvaa :D

 Musheroidaan kohti tuntematonta.. Torasjärvellä oli kunnon sumu! 

Pian sumu kuitenkin hälveni ja ajelimme ihanassa auringon paisteessa. Aivan mahtava sää! Yksiä parhaimpia hetkiäni jalaksilla. Koirat meni ilman mitään ongelmia hyvällä sykkeellä ja muutenkin oli todella eeppistä.

Aivan huikea päivä! Jos haluaa lähteä huskysafarille, niin lapin kevättalvi on sille hommalle parasta aikaa. Mikäs tässä ollessa.. :)

 Minnes mennään? Minne vaan! Valjakko kulkee! 

Tämmöistä tänään.. Koitan keksiä jotain jännää seuraavaan postaukseen :) Jos on ideoita, sanokaapa! Voin rustailla melkeinpä mistä vain.

Safaria pukkaa

Kröhöm.. Blogin päivitys on jäänyt vähän vähemmälle työkiireiden ja toimimattoman tietokoneen takia. Mutta safarikausi on täydessä vauhdissa täällä Muoniossa ja tohinaa riittää!

Tuohi-pappa nauttii lumesta ja pakkasista :)
Safarikausi starttasi mukavissa merkeissä ja asiakkaita on ollut lähes joka päivälle. Ennen joulua vedimme paljon 6 km safareita, mikä oli hyvä nuorten kannalta. Kiva nähdä miten viime vuotiset pennut ovat kasvaneet jo isoiksi ja vetävät safareilla aikuisten mukana.. Vastahan ne oli pieniä toukkia jotka järsi kengän nauhoja :D Nyt ne ovat isoja mötkäleitä. 

Toukka! Kesällä syntynyt Odin nauttii ensimmäisestä talvestaan.. Koko Odinin pentue vaikuttaa hyvin lupaavalta. 7 kk ikäisinä pentuja on pikkuhiljaa otettu safareille ja treenilenkeille mukaan. Ensimmäinen kerta liinoissa on aina ihmeellistä säätöä ja laattana mukana raahautumista, mutta kolmannella kerralla mennään jo veto kireellä. Kun on ollut pentujen kanssa niiden ensimmäisistä elinviikoista tähän päivään, jotenkin itsekin jännittää ekalla treenilenkillä :D Onhan se pennulle iso juttu kun pääsee töihin muiden kanssa.

Joulu sekä uusi vuosi olivat kiireisiä eikä juhlimiselle jäänyt kauheasti aikaa. Tuntui kummalta viettää joulu ihan yksinään, kun kämppikseni oli viikon safarilla. Makoilin sohvalla koirien kanssa ja kudoin sukkia. En ole koskaan ollut mikään jouluihminen, mutta kieltämättä oli outo fiilis olla jouluna poissa perheen luota. Mutta siinähän se meni, ei ainakaan tarvinnut kuunnella joulun aiheuttamaa stressikiukuttelua ja äksyilyä. Kyllähän tähänkin tottuu.. :)

Tehtiin kämppiksen kanssa eeppinen piparkakkukota ja koiravaljakko! Kämppikseni on kotoisin Sveitsistä eikä hän ollut koskaan tehnyt piparkakkutaloa - joten teimme kodan :D Siitä tuli aika hieno, tosin yksi piparkakkukoirista oli joutunut traagisesti oikean koiran suihin. Syyllinen on yhä mysteeri mutta epäilemme nuorinta sälliä. Huom: taikasienet.

Intrigue, joka on tässä viime päivinä alkanut vaihtaa toisen silmänsä väriä.

Nyt uuden vuoden jälkeen olemme tehneet enemmän 9 km ja 17 km safareita. Mikä on tietysti koirille kivaa vaihtelua 6 km rumban jälkeen. Myös yön yli safarit ovat tulleet kuvioihin. Päivät pitenee koko ajan ja on valoisampaa. Vaikka väitetään, että kaamoksen aikaan lapissa on ihan pimeetä ja tyhmää, minusta oli todella kaunista! Aurinkoa ei paljoa näkynyt, mutta kuu loisti taivaalla senkin edestä :) Ja se pimein aika meni äkkiä ohitse. Omasta mielestäni etelässä on paljon synkempää kun ei ole lunta. 

Hurjan synkeä kaamos.
Ja mitäpäs muuta kertoilisin.. Olen vain tehnyt töitä koko ajan :D Meillä on hyvä työporukka ja päivät menee joutuisasti.. Välillä toki v*tuttaa kiire, melu, omaa elämäänsä elävät suunnitelmat ja asiakasmäärät, valjaita ja liinoja jyrsivät koirat ja moni muu asia. Mulla on hermojen hallinnassa vielä opin paikka, kun en ole kaikkein pitkähermoisin tyyppi. Tuli pari kertaa laskettua itsekseen kymmeneen, kun haki seuraavaa koiraa liinoihin. Välillä on vaikeaa pysyä coolina, kun ympärillä tapahtuu paljon. Mutta se ei ole syy menettää hermoja.

Joulun alla ajoin useasti lapsirekeä, mikä oli huippua. Tosin, välillä kaikki lapset itkivät kurkku suorana kylmästä ja / tai pelosta. Siinä oli sitten kivaa ajella 6 km, kun kaikki lapset itkivät koko matkan :D Brittilapsille pystyi puhumaan ja lohduttamaan, mutta ranskalaisille lapsille oli turha puhua yhtikäs mitään. Noh, sellaista se on kylmissä olosuhteissa.



Nyt olen lomalla etelässä. Viikko lomailtu, toinen edessä. TYLSÄÄ! :D Olen ulkoillut paljon omien koirieni kanssa, jotka ovat osoittaneet porukoille mieltään. Aavistelinkin että jossain vaiheessa kolme kovapäistä malamuuttihusky mix urosta eivät tule enää juttuun keskenään. Ja oikeassa olin, nuorimmaiselle pojulle piti kyhätä oma tarha, kun alkoi mennä meno rajuksi. Sinällään harmittaa kun Kenai on nyt ihan yksin tarhassa, ja ennen se kuitenkin hengaili koko ajan isoveljensä kanssa. Ehkä ne vielä joskus tulisivat toimeen keskenään.

Pian taas suuntaan pohjoiseen ja töihin. Tuntuu ettei etelässä ole mitään kiehtovaa. Ei ole lunta eikä tarpeeksi kylmää - tosin nyt viime päivinä on ollut mukavan rapsakka keli! Pitää vaan koittaa selvitä pari päivää, hankkia ehkä uusi tatuointi ja lähteä takaisin Muonioon. Pieni ajatuksenpoikanen pyörii silloin tällöin mielessäni. Entäpä jos muuttaisin pohjoiseen? 

Pyh, olipas tylsä postaus! :D Tässä vielä pari kuvaa. Haluaisin päivittää vähän useamminkin, tosin en tiedä yhtää että mitä. Toki voisin spämmäillä tänne paljon koirien takapuolikuvia jotka olen ottanut puhelimella ohjauskaaren takaa nenää apuna käyttäen koska kädet ovat niin jäässä ettei ota kosketusta. Miltäs sellanen kuulostais?

Kiri ja Cookie odottelevat seuraavaa starttia. Lyhytkarvaisella Kirillä on takki, ettei reppana palelisi.

Odottelufiiliksiä. 

Taukojumppaa! :D

Pikkuinen Enya on ollut luonani yökyläilemässä. Enya on viime kesän pentuja ja reipas likka. Pitää kyllä huolen ettei kukaan tule hänen ruokakupilleen. Mulla on päällä jatkuva pentukuume :D Vaikka omaan laumaan ei mitenkään mahdu enää yhtäkään koiraa. 

Pöh, ensi kertaan!