Huskytarhan arkea

Heips!

Aiheena siis lupaamani Huskytarhan arkea- postaus! Postauksessa käsittelen lähinnä tämän hetkisen TOP-paikkani arkea sesonkiaikana talvella.

Arki huskytarhalla on joskus aika hektistä. On kiire, kova melu, koirat rähisee keskenään liinoissa tai ovat pureskelleet valjaita/ liinoja. On kiire juosta vaihtamaan uudet valjaat/seisingit/vetoliinat ja sillä välin koirat menevät solmuun tai keula kääntyy ihan väärään suuntaan. Sieppariköydet ovat solmussa, valjakko ei vedä -> koiria pitää vaihtaa. Tarhasta karkaa koira jota ei saa kiinni helposti, ja sen sellaista. Mutta kaikesta häsläyksestä huolimatta työ on todella ihanaa ja antoisaa.

Pyörässä Tuohi (Oikea) ja Hösy.

Huskytarhalla saa käyttää roimasti ääntään. Minulle on neuvottu, että kun koirat tappelee, pitää syöksyä paikalle kuin hyeena pitäen paljon meteliä. Joskus tarhalla saa huutaa kurkku suorana jotta oman äänensä saa kuuluviin muun melun seasta. Ollaankin töissä pohdittu, että kummista lähtee enemmän ääntä; koirista vai niiden hoitajista? Aika tasan menee. Tarhalla saa tottua myös siihen, että on kaikenlaisten eritteiden peitossa. Työvaatteeni ovat aina koiran kuolassa, karvassa, pissassa ja vähän kakassakin. Siihen pitää vain tottua :)

Eli siis, päivä huskytarhalla starttaa sopalla. Olemme aloitelleet työt tarhalla aikaisintaan 08:00, mikä on ihan passeli aika. Aloitusaika riippuu vähän siitä milloin ensimmäiset asiakkaat tulevat ja kuinka paljon tehtävää meillä on ennen sitä. Koirille annetaan ennen safaria soppa. Sopan idea on nesteytys. Talvella on paha pitää kupeissa vettä, koska se jäätyy. Jotenka koirat juotetaan ennen safaria. Soppa koostuu vedestä ja lihasta. Lihasta siksi, koska huskeille ei maistu pelkkä vesi. Juomassa pitää olla makua. Yleensä tarhapäivinä, jolloin ei ole asiakkaita, ei anneta aamusoppaa. Sitten ruokaan laitetaan reilusti vettä. Aamulla myös ruokitaan pennut, ja putsataan niiden tarhat. 

No, missäköhän se aamupala viipyy..

On tärkeää että pentujen tarhat ovat puhtaita, ihan terveydenkin kannalta, mutta asiakkaat yleensä ovat kiinnostuneempia pennuista kuin aikuisista koirista. Joten on hyvä juttu kun pentutarhat ovat siistejä. Pentujen tarhat siivotaan yleensä 2-3 kertaa päivässä. Riippuu kuinka iso tarha pennuilla on suhteessa niiden määrään. Aikuisten koirien tarhat putsataan kerran päivässä.

Kakkaa kakkaa eikö se koskaan lakkaa.. Kuvassa Merri ja Pippin.

Sitten otetaan reet ja liinat valmiiksi, ja aletaan valjastaa koiria. Tässä vaiheessa koirat yleensä innostuvat, ja alkavat ulista ja huutaa häkeissään. Melu on joskus aika kova, ja itsellä ensimmäisinä päivinä särki päätä aina työpäivän jälkeen. Siihen meluun tottuu kyllä ajan kanssa.

Reet valmiina odottamassa koiria.

Valjakot kasataan, ja sitten odotellaan asiakkaita. Koirat ovat niin innoissaan, että ne kimpoilevat liinoissa, rähiset keskenään, järsivät valjaita/ liinoja/ seisinkejä/ porontaljoja, pyörivät liinoissa ja sotkeutuvat. Niitä pitää vahtia tarkoin, ja varmistaa että keula pysyy suorassa. Mikään ei ole ihanempaa, kuin väärään suuntaan kääntynyt valjakko, joka on sotkeutunut takana olevan letkan kanssa, tai rikki pureskellut liinat tai valjaat. Yleensä keulakoirat kiinnitetään vetoliinoista seuraavan valjakon rekeen, tai kytketään lumiankkureihin etteivät ne pääse kääntymään. 

Leevi ja Betula odottelevat nätisti paikoillaan.

Koirat innostuu, ja se innostus pitää purkaa johonkin. Aika usein se puretaan kaveriin. Tappeluihin pitää puuttua heti, ja estää ne. Koirat ottavat yhteen joskus todella verisesti, ja tappeluilla voi olla kohtalokkaat seuraukset. Ikävä kyllä rähinöille ei vain voi mitään. Koirat ovat niin kuin ihmisiä, kaikki eivät tule toimeen keskenään. Voimme vain yrittää estää tappeluita menemällä väliin. Onneksi harvoin koirat ottaa yhteen niin pahasti että joudutaan lääkäriin asti viemään.

Asiakkaiden saapuessa he saavat ajo-opetuksen. Heille kerrotaan tärkeimmät asiat, miten reen jalaksilla seistään, miten jarrutetaan, koska pitää jarruttaa jne.. Sitten asiakkaat opastetaan valjakoiden luokse. Safaria vetää johtovaljakko, jota ajaa opas. Yleensä myös jonon viimeisenä ajaa opas omalla valjakollaan, mutta ei aina.

Safarin starttaus on stressaavin hetki. Kaikki koirat huutavat ja kiskovat liinoissa, meteli on kamala eikä kukaan kuule mitään. Siinä vaiheessa koirat tuppaa menemään solmuun tai alkavat tapella. Mutta kun kaikki valjakot saadaan liikkeelle, ongelmat jäävät taakse. Koirat keskittyvät vetämiseen ja turhat rähinät jää pois. 


Safarit yleensä sujuvat hyvin ilman suurimpia ongelmia. Joskus joudutaan vaihtamaan koiria valjakoiden välillä, jos joku valjakko on huomattavasti muita hitaampi tai siellä on muita ongelmia. Yleensä mitään ylitsepääsemättöämiä ongelmia ei ole.

Kuvaa safarilta. Pääsin kerran mukaan safarille nimenomaan kuvaamaan, ja istuin reen kyydissä asiakkaan ajaessa. Oli siitä kyydistä sitten helppo loikata selvittämään koiria, jos ne menivät solmuun tai alkoivat tapella. Kyydissä olo on ihan kivaa, mutta kamalan tylsää pitkillä matkoilla. Plus tulee kylmä. Ajaessa on kuitenkin aina sellanen jännitys päällä :) Safari meni hyvin, ja koirat vetivät hienosti. Kuvattu puhelimella, joten laatu on sen mukaista.

Safarin päättyessä valjakot ajavat tarhalle. Reet sidotaan köysillä tolppiin, sillä koirat eivät tottele "paikka"- käskyä vaan ne pyrkivät aina eteenpäin, oli sitten kyydissä joku taikka ei. Koirat ovat yleensä safarin jälkeen rauhallisia, kun ylimääräiset höyryt on saatu päästeltyä pois. Asiakkaat kuvailevat ja silittelevät koiria, ja valjakot voidaan purkaa mikäli lisää asiakkaita ei ole tulossa. Koirat riisutaan valjaista ja viedään omiin tarhoihinsa huilimaan. Joskus asiakkaat haluavat osallistua valjakoiden purkamiseen. Silloin asiakkaalle annetaan joku vähän rauhallisempi koira, jonka he taluttavat koiran oman häkin luokse ja riisuvat sen oppaan avustuksella valjaista. Minusta on kivaa, että asiakkaat haluavat tehdä muutakin kuin kuvata tai silitellä koiria (: 

After a Northern Lights safari..

Sitten kun asiakkaat ovat lähteneet, valjaat riisuttu ja reet laitettu paikoilleen, viimeistellään häkkien siivous. Tarhoja siivotaan aina kun on aikaa. Mikäli aiemmin ei ole ehditty siivota kaikkia häkkejä, siivous saatetaan sitten loppuun kaikkien panostuksella, kun asiakkaat ovat lähteneet.

Kun tarhat on siistit, on ruuan aika. Koirat syövät energiapitoista nappulaa ja lihaa sekoitettuna veteen. Safarikoirille ruoka on kaikki kaikessa, kultaakin arvokkaampaa. Ne vetävät ruokansa hotkimalla, ja jos mahdollista, syövät myös kaverin ruuat ja siitä saattaa syntyä tappelu. Siksi koirien ruokailua pitää vahtia ja olla tarkkana. Jotkut koirat syövät todella nätisti ilman rähinää, ja toiset taas ei.

Ruokinnan jälkeen tehdään joitain esivalmisteluita seuraavaksi päiväksi. Haetaan vettä juottoa ja ruokaa varten (tarhalle ei tule juoksevaa vettä, vaan se pitää hakea vähän matkan päästä) ja tyhjennetään kakkalaatikot. Tarhan yhteydessä on iso monttu (tai kasa) jonne kaikki kikkareet kipataan.

Veden hakua.

Sitten kun koirat on ruokittu, ja muutenkin kaikki sen päivän hommat on tehty, lähdetään kotia. 

Silloin tällöin töitä voi viedä mukanaan kotiin. Kuvassa Mini-koira, joka on vähän kaikkien lellikki ja pääsee sisätiloihin nukkumaan.

Aamulla hommat alkaa alusta. On paljon hommia, joita en maininnut, kuten rekireittien lanaaminen, nuorien koirien treenaus, liinojen/valjaiden korjaaminen, perus siivoushommelit, ruokinta-astioiden pesu jne.. Yleensä tuollaiset korjaus- ja huoltohommat tehdään "tarhapäivinä" jolloin ei ole asiakkaita ja on enemmän aikaa.


Valjassulkeiset. Sain kotitehtäväksi laittaa lenkit vetovaljaisiin. Ihan kivaa näpräystä (50 käytetyt valjaat haisee muuten ihan kauhealle :D).

Tarhan arkeen kuuluu muitakin hommeleita, mutta tässä on ne hommat joita itse olen päässyt tekemään harjoittelujaksoni aikana. Jokainen päivä tarhalla on erilainen.

Huh, tulipas pitkä postaus! Toivottavasti tykkäsitte. Tekee kyllä mieli kirjoittaa vielä huskyhommista, joita tein yhdellä harjoittelujaksolla syksyllä.