Huhheijaa!

Huh, arvatkaapa mitä! Olen taas Muoniossa ;) Kaveritkin sanoo, että olen ihan ihme muija kun vaan ravaan Suomea päästä päähän.. Ehkä vähän olenkin ihme muija!

Aloitin siis marraskuussa työkokeilun Muoniossa, samassa yrityksessä missä olin kesällä duunissa. Tulevaisuuden suunnitelmani ovat aika hataria, mutta tämän talven voisin paiskia safarihommia. Keväällä keksin sitten jotakin muuta tekemistä.

Marraskuun toinen päivä näytti tältä tarhalla. Ei ollut lumesta tietoakaan, mutta kiva pikkupakkanen ja auringonpaiste piristivät mukavasti päivää!

Oma kuoppa kullan kallis.

Aloittelimme syystreenauksen mönkijöillä, mikä oli varsin mielenkiintoista hommaa. Minun mönkijä oli aika pienikokoinen ja kymmenen koiraa liikutteli sitä oikein mukavasti. Maa oli sen verran jäässä, että alamäissä jarrut lyödessä pohjaan mönkijä vain jatkoi luisua. Muutamassa tiukassa mutkassa vähän pelotti, mutta onneksi koirat meni hyvin mun stressauksesta huolimatta. Ehdittiin treenata noin 30 koiraa, ennen kuin tuli räntäkelit ja kaikki jäätyi niin totaalisesti että treenaus jäi vain haaveeksi. Koiratarhat olivat luistinratoja, ja tarhaan astuessa liukui sukkana toiseen päätyyn. Vähän haastetta perushommiin :D

Treenausta. Aluksi kokeilimme kahdeksalla koiralla, mutta todettiin ettei ne jaksa vetää mönkijää ja kuljettajanluuskaa ylämäkiä ylös (treenireitti oli siis pelkkää jyrkkiä mäkiä ja laskuja), joten seuraavalle kierrokselle laitoimme kymmenen koiraa liinoihin. 

Reitillä oli myös asfalttipätkä, jossa käännettiin koirat ympäri takaisin treenipolulle.

Treeneissä oli mukana niin vanhoja kuin nuoriakin. Otettiin koiria liinoihin ihan häkki kerrallaan ja saatiin ihan hyvät tiimit. Tosin yhdellä kerralla tuli otettua ahneuksissa ehkä turhankin voimakkaita koiria ja vastapainoksi keulapari joka oli ihan kuutamolla. Mentiin sitten ensimmäisestä risteyksestä suoraan, vaikka piti kääntyä vasemmalle. Jarrut ei pitäneet tippaakaan ja keula puski eteenpäin ravintolan pihaan :D Siinä sitten sumplittiin, otettiin yksi voimakas kaveri irti liinoista ja käännettiin valjakko ympäri. Suunnattiin sitten takaisin tarhalle, joten siitä lenkistä jäi vähän huono maku suuhun. No, ensi kerralla sitten menee vähän paremmin.

Oli kiva nähdä kuinka hurjasti kesäiset pennut olivat kasvaneet! Ylemmässä kuvassa on Enya (oikea) ja Velmu. Alemmassa taas on Enyan sisko Neme (vas.) ja veli Haades. Etenkin näihin pentuihin mulle on kehittynyt vähän vahvempi tunneside, kuin muihin koiriin. Ne syntyivät kesällä, kun olin töissä ja annoin niille nimet (paitsi Velmulle). Vähän sellainen tunne, että ne ovat minun vauvoja :) 

Vähän isompia kakruja! Kirin pentue on noin 4kk ikäinen. Tämä sakki on pelkkää korvaa :D Todella lupaavia rekikoiran alkuja rakenteellisesti ja luonteeltaankin. Toivottavasti nämä ovat tulevia keulakoiria.

 Alkukuusta oli aurinkoista ja oikein mukavaa :) Ehdin olla kotosalla noin kaksi kuukautta, mutta tuntuu siltä kuin en olisi ollut hetkeäkään tarhalta pois. 

Kuvailin myös mahtavia revontulia yhtenä pakkasyönä. Asustelin hetken Torassiepin lomamökeissä, kunnes muutin erään Harrivinan työntekijän luokse asumaan. Joskus hommat tapahtuu täällä än yy tee nyt, ja asiat muuttuvat lennossa ja aikataulut menevät uusiksi. It's good to be back!

"Pääsispä jo urille!" Miettii Manu. Niinpä, vähän kutkuttais jo päästä jalaksille.

Kuvia lapista

Heippa! Voisin ehkä välillä päivittääkin tätä blogia, mutta viime päivinä on ollut suunnattoman laiska fiilis :) Mutta tässä on muutamia kuvia työpaikaltani sekä vähän muualtakin.

 Kävin yksi päivä pyöräilemässä. Suunnittelin ihan vaan muutaman kilometrin lenkkiä, joka venyikin 12 km mittaiseksi. Näitä maisemia tuijotellessa vierähtää helposti kilometri tai pari!

Ja sitten päädyin Särkijärven rannalle uittamaan varpaitani. Voi kun tuonne järven selälle pääsisi soutelemaan :)

Kävin vähän aikaa sitten elämäni ensimmäistä kertaa raveissa. En ole hevosihmisiä, mutta olen joskus ratsastanut. Olihan se kivaa seurata raveja ja mutustella lettuja samalla. Sain aika hienoja kuvia upeista ratsuista. 

Päivän päätteeksi kävimme yksillä Pallas-tunturin hotellilla. Oli aika upea mesta, ehdottomasti suosittelen käymään. Pihalta lähti vaellusreittejä mm. Hettaan ja Olokselle. Olisi todella kiva käydä vaeltamassa Hetta-Pallas väli syksyllä kun on kaunis ruska.

Poroja tepsutteli menemään hotellin pihalla. Ja hipstereitä.

Manu-poika on minun suosikkikoira. Sillä on niin kova ja käskevä haukku, mutta oikeasti on ihan höppänä hepuloija :)

'cause Hamlet is so fabulous! Ja kynsien leikkuupäivä :D Se homma vaati kolme ihmistä. Kaksi rapsutti selällään makaavaa Hamlettia ja minä leikkasin kynnet.

Myös teineiltä leikattiin kynnet. Niissä ei ollut kylläkään kauheasti leikkaamista, mutta samalla tuli harjoiteltua seisingissä oloa.

Ja ihania pentukuvia.. :D 


 Mulla oli vieras yksi päivä. Otin Frankenstain-koiran luokseni jotta se tottuisi vähän ihmisiin ja käsittelyyn. Hän innostuikin sitten ulvomaan :) Nykyään tämä sama kaveri on sosiaalisempi, höpöttää paljon ruokinnan aikana ja tulee nuuskimaan häntä heiluen. Ollut ennen siis hyvin arka tyyppi. Kehitystä on tapahtunut.

Tänään aamulla ottamani kuva. Monena päivänä on ollut tukahduttavan kuuma ja yhtenä aamuna oli mukavan sumuista ja viileää. Syksy on suosikki vuodenaikani enkä malta odottaa pääseväni sienestämään. Sumuinen Pallas-tunturi.

Ja sumuisia poroja. 

Työni loppuvat tämän kuun lopulla, eli viikon päästä. Sitten palaudun takaisin etelään ja duunailen ihan muunlaisia juttuloita. Kotona odottaa uusi (uusi vanha) treenikärry jolla voin koiria treenata. Niin ja ensimmäinen oma koti! Sekin vielä.

Takaisin Muoniossa

Hei tyypit!

Täällä sitä ollaan, jälleen Lapissa. Sain nimittäin töitä Muoniosta ja hengailen täällä Torassiepin huskytarhalla jonkin aikaa. Olen ollut muutaman viikon duunissa ja työnteko on sujunut ihan kivasti. Eihän näin kesäisin ole paljoa töitä, tarhan perushommat (siivous, ruokinta, vesien huolehtiminen) hoidetaan parissa tunnissa ja sitten on vielä pentujen iltasyöttö. Kesäisin huskytarhalla on hiljaisempaa ja koirat viettävät hyvin ansaittua kesälomaa.

Back in (poop) bisness. Kylläpäs paikat näyttää oudoilta ilman lunta. Ja koirat näyttävät hieman alastomilta ilman talviturkkia :D 

Felize ottaa rennosti. Kesällä koirat makoilevat ja nauttivat lomastaan. Sesonkina tarhalla on hälinää ja melua, mutta näin kesäisin on kivan rauhallista. Mukavaa vaihtelua siihen apinatarhameininkiin.

Välillä vähän ulvotaan ettei olisi liian hiljaista. Onneksi tämän rauhallisuuden keskelle sattuu joskus actioniakin. Kahtena kertana töihin tullessa koiria on ollut vapaana tarhalla. Koirat kaivelevat paljon ja jotkut olivat kaivaneet pakotunnelin tarhan ali. Onneksi koirat olivat pienen retkensä jälkeen palautuneet takaisin tarhalle. Ei siinä muuta pelkoa, mutta tarhan läheisyydessä on poroja eikä huskyt ja porot sovi yhteen. 

Jotkut koirat järkkää toimintaa karkaamalla tarhoista siivouksen/ruokinnan yhteydessä. Onneksi safarikoirat ovat ahneita ja tulevat luokse ruuan avulla.

Porosia. Tässä tokassa on neljä vasaa, jotka ovat todella suloisia. Vaikken poroista oikein välitäkään niin onhan noita kiva katsella matkalla töihin.

Rääpäleitä! Tarhalla on tällä hetkellä kolme 4 kk ikäistä pentua. Ne ovat vaarallisen söpössä iässä ja pentujen tarhaan jotenkin aina jumittuu pitkäksikin aikaa.

Tässä vähän pienempi söpöläinen. Kuura ja sen 4 sisarusta ovat 4 viikon ikäisiä. 

Siinä on minun suosikkini Oneida. Nimesin sen, kuten muutkin pennut Kuuraa lukuunottamatta. Oneida näyttää hieman omalta koiraltani, Kenailta, kun se oli pentu. Siksi se ehkä onkin suosikkini. Omia koiriani on kova ikävä, mutta pentujen paijaaminen vie ajatukset hetkeksi muualle.


Kameran kuvausääni voi olla joillekin hämmentävä.

Näin kesäisin on hyvä paneutua arkojen koirien huomioimiseen. Suuressa koiralaumassa kaikki koirat eivät aina saa huomiota tasapuolisesti ja osasta tulee arkoja. Kuvassa on koira nimeltä Frankenstein, joka on ensimmäistä kertaa sisätiloissa. Olen lenkkeilyttänyt sitä kaksi kertaa valjaissa ja totuttanut sitä ihmiskontaktiin. Valjaiden kanssa lenkkeily sujuu, mutta se ei pidä käsittelystä. Koiran tarhasta ottaminen ja valjaiden päälle pukeminen ovat vähän aikaa vaativia hommia. Namien ja kärsivällisyyden avulla siitä saadaan kyllä kelpo safarikoira.

Home sweet home, for now. Täällä minä asustelen. Asun vanhassa hirsitalossa mikä muistuttaa aika paljon kesämökkiä. Pihapiirissä asuu myös heppa, kanoja sekä kukko. Kukko on onneksi ollut aika hiljainen, ettei herätä minua varhain aamusta.

Maisemissa ei valittamista. Sateenkaaren päässä on aarre - eli sauna?


Näkymä rappusilta. Not bad. 

En ole aikaisemmin ollut Lapissa kesällä ja yllätyin positiivisesti. Olen kuullut että Lapissa olisi ihan kauheasti ötököitä eikä juurikaan mitään muuta. Onhan täällä ötököitä, mutta ei ainakaan vielä häiritsevän paljon. Ötökät voisivat kyllä pysyä ulkona, en halua nukkua niiden kanssa. Ja aina välillä on yksinäistä. Torassieppi on jonkin matkan päässä Muonion keskustasta, eikä täällä näy kovinkaan usein muita ihmisiä kuin turisteja ja joitain työntekijöitä. Joten näin etelästä tulleelle on hieman yksinäistä kun en tunne ketään eikä täällä pahemmin liiku ihmisiä. Ainakin täällä saa olla rauhassa, jossei muuta.

Ja yötön yö on oikein mielenkiintoinen. Kesti vähän aikaa ennen kuin sain nukuttua yöt normaalisti valoisuuden takia. Mutta aika pian siihen tottuu että yöllä paistaa aurinko. 


Ja sekin on hauskaa herätä yöllä siihen kun mökki on täynnä hyttysiä, eikä saa enää nukutuksi. Niin kerta. Ainakin mökkini hyttyset ovat hyvin ruokittuja.

Mutta muuten olen nauttinut täällä olostani mökkihöperöitymisestä huolimatta. Hieman erilaista kuin etelässä mutta ihan kivaa. Olihan se mielenkiintoista ottaa ja lähteä toiselle puolelle suomea heti valmistumisen jälkeen. Kokemus tämäkin.

Pihapiirin tuima vahti.

Valmistuminen

Hei kaikki!

Tämä on luultavasti viimeinen kouluaiheinen postaus. Nimittäin valmistuin perjantaina! Olen nyt ihan oikea luonto-ohjaaja :D Hieman epätodellinen olo, että olen nyt valmistunut ammattiin. Ilmeisesti näin on kuitenkin päässyt käymään.

(<-Tässähän tämä juuri valmistunut eräjorma)

Opiskelin kolme vuotta Asikkalassa ja koulusta ehti tulla toinen kotini. Kieltämättä tuli vähän haikea fiilis, kun kevätjuhlassa astelin eteen hakemaan tutkintotodistusta ja ruusua. Oli huippua olla juhlassa ystävien ja opettajien kanssa naureskellen ja hyvällä mielellä. En olisi osannut toivoa parempaa viimeistä päivää koululla.

Annoin kolme vuotta elämästäni tälle koululle, eivätkä ne vuodet menneet hukkaan. Koin paljon hauskoja hetkiä ja sain niin paljon oppia tulevaisuutta varten. Tapasin ihania överisuperihmisiä jonkalaisia ei muualta löydä. Ne ihmiset muokkasivat minusta sen joka olen nyt. 

Hassu ajatus etten enää palaa syksyllä koulun penkille. Vaikka matka Asikkalassa onkin saapunut päätökseensä, uudet seikkailut ovat edessäpäin. Suuntaan kesäkuun puolivälissä Lappiin, takaisin Muonioon ihan oikeisiin töihin. En tiedä mitä seikkailut siellä tuovat tullessaan, mutta käyn matkaan hyvillä mielin.

Kiipeilyreissu Olhavalle

Tervehdys tyypit!

Viime viikonloppuna seikkailin Kouvolassa, Repovedellä. Porukalla mentiin valloittamaan Olhavanvuori. Olimme liikkeellä harrasteporukalla, ja reissu oli kaikin puolin onnistunut.

Starttasimme parkkipaikalta, josta Olhavalle oli matkaa noin 3 km.


Ready to go! Pakkailimme koulun lainakamat rinkkoihin, nappasimme kiipeilykamat kainaloon ja lähdimme Olhavalle. 

Olen ollut kerran aikaisemmin Olhavalla noin vuosi sitten. Silloin kyseessä oli köysitoimintaohjaaja-kurssin päätereissu. Oli kyllä tosi mahtavaa palata takaisin mestoille ja kiipeillä vähän rennommalla otteella. 

Behold, the mountain Olhava. Sitä jää aika sanattomaksi, kun korkeimmillaan 50 m korkea kallioseinämä kohoaa jylhänä Olhavanlammesta. Kalliolla on monia eritasoisia kiipeilyreittejä, joista vanhin on vuodelta 1975 ja nimeltänsä Vekara. Olhavalta on myös löydetty kalliomaalauksia, jotka tosin ovat aikojen saatossa haalistuneet. Kalliomaalaukset ovat merkki siitä että entisaikain ihmisille paikka oli pyhä.

Kalliolta myös löytyi luola, jonka osa porukasta kävi kiipeemässä läpi. Luolaan mentiin veneellä, ja kalliolle nousu oli aika mielenkiintoista. Onneksi vene ei kipannut, vaikka pari kertaa oli aika lähellä :D Harmi etten itse mennyt luolaan, mutta ehkä ahtaanpaikan kammoisena en änkeydy pieniin koloihin.

Oli kiva päästä kiipeilemään kalliolla pitkästä aikaa. Vaikka kiipesinkin vain yhtä reittiä ja sitäkin aika lyhyen matkaa. Jotenkin nyt ei ollut saumaa kiivetä, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Tyydyin kuvaamaan muiden suorituksia.


Niin, Pekka on innoissaan.

Pekka kiipesi reittiä nimeltä Kantti. Vaikkei hän päässytkään ylös asti, yritys oli hyvä.

Joillekin reiteille, kuten Kantti, piti mennä veneellä. Vedestä kohosi tuollainen "laatta" jonne piti mennä veneellä. Jotkut reitit taas alkaa vedestä, jolloin kiipeilijä lasketaan ylhäältä alas jotta hän voi aloittaa kiipeilyn. 


Sää oli aika vaihteleva. Suurin osa ajasta oli tuulista ja pilvistä. Välillä ripsi vettä, ja välillä taas paistoi aurinko. 


Todella mahtava retkikohde. Aurinkoisina päivinä täällä viipyisi vaikka kuinka kauan.

Laatalla hengailua. Laatalta sai aika hyviä kuvia kiipeilijöistä. Ja silti kuvasin Pekkaa, hyvin tehty.


Huipulla tuulee. Näkymät Olhavalta oli mahtavat! Näkymää olisi voinut vain töllöttää loputtomiin. Huipulta näki monien kilometrien päähän.

Korkealta sai hyviä kuvia kiipeilijöistä. 

Okei, hieman kauhistutti istua niin korkealla kallion reunalla. Tietenkin olin valjaista kiinni köydessä. Yritin laskeutua alemmas varmistettuna ottamaan kuva, mutta pelotti niin paljon että minut piti vetää ylös. Aika hassua, sillä viime kerralla ei pelottanut niin paljoa. Ehkä pelko johtui siitä kun en ole pitkään aikaan kiipeillyt korkeilla kallioilla. Tai kallioilla ylipäätään.


Jotta reunalle pääsi kuikistelemaan, piti olla kiinni köysissä. 

Huikeat näkymät. Mitäpä siihen muuta lisäämään.

Kun pääsin alas tutisevin jaloin, matkasin taas laatalle kuvailemaan.

Kaikenkaikkiaan reissu oli mahtava.Vaikka vähän kastelin jalkaani järvessä ja kenkä ja housut kastui, oli kivaa! Leppoisaa hengailua hyvässä porukassa. Teemme varmaan toisen reissun lähiaikoina, ja sitten aion kiivetä ja voittaa pelkoni!