Kiipeilyreissu Olhavalle

Tervehdys tyypit!

Viime viikonloppuna seikkailin Kouvolassa, Repovedellä. Porukalla mentiin valloittamaan Olhavanvuori. Olimme liikkeellä harrasteporukalla, ja reissu oli kaikin puolin onnistunut.

Starttasimme parkkipaikalta, josta Olhavalle oli matkaa noin 3 km.


Ready to go! Pakkailimme koulun lainakamat rinkkoihin, nappasimme kiipeilykamat kainaloon ja lähdimme Olhavalle. 

Olen ollut kerran aikaisemmin Olhavalla noin vuosi sitten. Silloin kyseessä oli köysitoimintaohjaaja-kurssin päätereissu. Oli kyllä tosi mahtavaa palata takaisin mestoille ja kiipeillä vähän rennommalla otteella. 

Behold, the mountain Olhava. Sitä jää aika sanattomaksi, kun korkeimmillaan 50 m korkea kallioseinämä kohoaa jylhänä Olhavanlammesta. Kalliolla on monia eritasoisia kiipeilyreittejä, joista vanhin on vuodelta 1975 ja nimeltänsä Vekara. Olhavalta on myös löydetty kalliomaalauksia, jotka tosin ovat aikojen saatossa haalistuneet. Kalliomaalaukset ovat merkki siitä että entisaikain ihmisille paikka oli pyhä.

Kalliolta myös löytyi luola, jonka osa porukasta kävi kiipeemässä läpi. Luolaan mentiin veneellä, ja kalliolle nousu oli aika mielenkiintoista. Onneksi vene ei kipannut, vaikka pari kertaa oli aika lähellä :D Harmi etten itse mennyt luolaan, mutta ehkä ahtaanpaikan kammoisena en änkeydy pieniin koloihin.

Oli kiva päästä kiipeilemään kalliolla pitkästä aikaa. Vaikka kiipesinkin vain yhtä reittiä ja sitäkin aika lyhyen matkaa. Jotenkin nyt ei ollut saumaa kiivetä, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Tyydyin kuvaamaan muiden suorituksia.


Niin, Pekka on innoissaan.

Pekka kiipesi reittiä nimeltä Kantti. Vaikkei hän päässytkään ylös asti, yritys oli hyvä.

Joillekin reiteille, kuten Kantti, piti mennä veneellä. Vedestä kohosi tuollainen "laatta" jonne piti mennä veneellä. Jotkut reitit taas alkaa vedestä, jolloin kiipeilijä lasketaan ylhäältä alas jotta hän voi aloittaa kiipeilyn. 


Sää oli aika vaihteleva. Suurin osa ajasta oli tuulista ja pilvistä. Välillä ripsi vettä, ja välillä taas paistoi aurinko. 


Todella mahtava retkikohde. Aurinkoisina päivinä täällä viipyisi vaikka kuinka kauan.

Laatalla hengailua. Laatalta sai aika hyviä kuvia kiipeilijöistä. Ja silti kuvasin Pekkaa, hyvin tehty.


Huipulla tuulee. Näkymät Olhavalta oli mahtavat! Näkymää olisi voinut vain töllöttää loputtomiin. Huipulta näki monien kilometrien päähän.

Korkealta sai hyviä kuvia kiipeilijöistä. 

Okei, hieman kauhistutti istua niin korkealla kallion reunalla. Tietenkin olin valjaista kiinni köydessä. Yritin laskeutua alemmas varmistettuna ottamaan kuva, mutta pelotti niin paljon että minut piti vetää ylös. Aika hassua, sillä viime kerralla ei pelottanut niin paljoa. Ehkä pelko johtui siitä kun en ole pitkään aikaan kiipeillyt korkeilla kallioilla. Tai kallioilla ylipäätään.


Jotta reunalle pääsi kuikistelemaan, piti olla kiinni köysissä. 

Huikeat näkymät. Mitäpä siihen muuta lisäämään.

Kun pääsin alas tutisevin jaloin, matkasin taas laatalle kuvailemaan.

Kaikenkaikkiaan reissu oli mahtava.Vaikka vähän kastelin jalkaani järvessä ja kenkä ja housut kastui, oli kivaa! Leppoisaa hengailua hyvässä porukassa. Teemme varmaan toisen reissun lähiaikoina, ja sitten aion kiivetä ja voittaa pelkoni!