Hei,
tähän väliin tämmöinen pikapostaus. Tilasin joululahjaksi äidille eräältä taiteilijalta, Emma Auviselta, kaksi koirafiguuria. Emma tekee tilaustöinä figuureja polymeerimassasta vaikkapa asiakkaan omasta koirasta tai itse suunnittelemasta koirahahmosta. Ihastuin Emman töihin mitä näin hänen nettisivuillaan. Työt olivat niin hienoja, joten ajattelin tilata äidille joululahjaksi koiristamme figuurit. Vähän erilainen lahjaidea ;) Vinkvink!
Laitoin sähköpostia Emmalle, ja pyysin häntä tekemään näistä kahdesta koirastamme, Lindasta ja Bablosta figuurit. Halusin figuurien olevan enemmän sarjakuvatyyliset, kuin realistiset. Budjettini oli noin 50e plus postikulut, ja Emman teki figuurit budjettini mukaisesti mihin olen erittäin tyytyväinen.
Ja tämmöiset niistä sitten tuli! Ne ovat todella hyvin onnistuneita ja näyttävät selkeästi koiriltamme. Äiti piti kovasti joululahjastaan, ja figuurit pääsivät vitriiniin kaikkien ihasteltaviksi. Erityisen tyytyväinen olen Bablon (vasen) kasvoihin ja silmiin. Vaikka figuurit onkin tehty sarjakuvatyylisesti, ne ovat hyvin yksityiskohtaisia.
Olen erittäin tyytyväinen Emman työhön, ja aion tilata muistakin koiristamme samankaltaiset figuurit.
http://emma-auvinen.fi/?cat=29
Linkki Emman nettisivuille. Ehdottomasti kannattaa käydä ihastelemassa!
Heips!
Aiheena siis lupaamani Huskytarhan arkea- postaus! Postauksessa käsittelen lähinnä tämän hetkisen TOP-paikkani arkea sesonkiaikana talvella.
Arki huskytarhalla on joskus aika hektistä. On kiire, kova melu, koirat rähisee keskenään liinoissa tai ovat pureskelleet valjaita/ liinoja. On kiire juosta vaihtamaan uudet valjaat/seisingit/vetoliinat ja sillä välin koirat menevät solmuun tai keula kääntyy ihan väärään suuntaan. Sieppariköydet ovat solmussa, valjakko ei vedä -> koiria pitää vaihtaa. Tarhasta karkaa koira jota ei saa kiinni helposti, ja sen sellaista. Mutta kaikesta häsläyksestä huolimatta työ on todella ihanaa ja antoisaa.
Pyörässä Tuohi (Oikea) ja Hösy.
Huskytarhalla saa käyttää roimasti ääntään. Minulle on neuvottu, että kun koirat tappelee, pitää syöksyä paikalle kuin hyeena pitäen paljon meteliä. Joskus tarhalla saa huutaa kurkku suorana jotta oman äänensä saa kuuluviin muun melun seasta. Ollaankin töissä pohdittu, että kummista lähtee enemmän ääntä; koirista vai niiden hoitajista? Aika tasan menee. Tarhalla saa tottua myös siihen, että on kaikenlaisten eritteiden peitossa. Työvaatteeni ovat aina koiran kuolassa, karvassa, pissassa ja vähän kakassakin. Siihen pitää vain tottua :)
Eli siis, päivä huskytarhalla starttaa sopalla. Olemme aloitelleet työt tarhalla aikaisintaan 08:00, mikä on ihan passeli aika. Aloitusaika riippuu vähän siitä milloin ensimmäiset asiakkaat tulevat ja kuinka paljon tehtävää meillä on ennen sitä. Koirille annetaan ennen safaria soppa. Sopan idea on nesteytys. Talvella on paha pitää kupeissa vettä, koska se jäätyy. Jotenka koirat juotetaan ennen safaria. Soppa koostuu vedestä ja lihasta. Lihasta siksi, koska huskeille ei maistu pelkkä vesi. Juomassa pitää olla makua. Yleensä tarhapäivinä, jolloin ei ole asiakkaita, ei anneta aamusoppaa. Sitten ruokaan laitetaan reilusti vettä. Aamulla myös ruokitaan pennut, ja putsataan niiden tarhat.
No, missäköhän se aamupala viipyy..
On tärkeää että pentujen tarhat ovat puhtaita, ihan terveydenkin kannalta, mutta asiakkaat yleensä ovat kiinnostuneempia pennuista kuin aikuisista koirista. Joten on hyvä juttu kun pentutarhat ovat siistejä. Pentujen tarhat siivotaan yleensä 2-3 kertaa päivässä. Riippuu kuinka iso tarha pennuilla on suhteessa niiden määrään. Aikuisten koirien tarhat putsataan kerran päivässä.
Kakkaa kakkaa eikö se koskaan lakkaa.. Kuvassa Merri ja Pippin.
Sitten otetaan reet ja liinat valmiiksi, ja aletaan valjastaa koiria. Tässä vaiheessa koirat yleensä innostuvat, ja alkavat ulista ja huutaa häkeissään. Melu on joskus aika kova, ja itsellä ensimmäisinä päivinä särki päätä aina työpäivän jälkeen. Siihen meluun tottuu kyllä ajan kanssa.
Reet valmiina odottamassa koiria.
Valjakot kasataan, ja sitten odotellaan asiakkaita. Koirat ovat niin innoissaan, että ne kimpoilevat liinoissa, rähiset keskenään, järsivät valjaita/ liinoja/ seisinkejä/ porontaljoja, pyörivät liinoissa ja sotkeutuvat. Niitä pitää vahtia tarkoin, ja varmistaa että keula pysyy suorassa. Mikään ei ole ihanempaa, kuin väärään suuntaan kääntynyt valjakko, joka on sotkeutunut takana olevan letkan kanssa, tai rikki pureskellut liinat tai valjaat. Yleensä keulakoirat kiinnitetään vetoliinoista seuraavan valjakon rekeen, tai kytketään lumiankkureihin etteivät ne pääse kääntymään.
Leevi ja Betula odottelevat nätisti paikoillaan.
Koirat innostuu, ja se innostus pitää purkaa johonkin. Aika usein se puretaan kaveriin. Tappeluihin pitää puuttua heti, ja estää ne. Koirat ottavat yhteen joskus todella verisesti, ja tappeluilla voi olla kohtalokkaat seuraukset. Ikävä kyllä rähinöille ei vain voi mitään. Koirat ovat niin kuin ihmisiä, kaikki eivät tule toimeen keskenään. Voimme vain yrittää estää tappeluita menemällä väliin. Onneksi harvoin koirat ottaa yhteen niin pahasti että joudutaan lääkäriin asti viemään.
Asiakkaiden saapuessa he saavat ajo-opetuksen. Heille kerrotaan tärkeimmät asiat, miten reen jalaksilla seistään, miten jarrutetaan, koska pitää jarruttaa jne.. Sitten asiakkaat opastetaan valjakoiden luokse. Safaria vetää johtovaljakko, jota ajaa opas. Yleensä myös jonon viimeisenä ajaa opas omalla valjakollaan, mutta ei aina.
Safarin starttaus on stressaavin hetki. Kaikki koirat huutavat ja kiskovat liinoissa, meteli on kamala eikä kukaan kuule mitään. Siinä vaiheessa koirat tuppaa menemään solmuun tai alkavat tapella. Mutta kun kaikki valjakot saadaan liikkeelle, ongelmat jäävät taakse. Koirat keskittyvät vetämiseen ja turhat rähinät jää pois.
Safarit yleensä sujuvat hyvin ilman suurimpia ongelmia. Joskus joudutaan vaihtamaan koiria valjakoiden välillä, jos joku valjakko on huomattavasti muita hitaampi tai siellä on muita ongelmia. Yleensä mitään ylitsepääsemättöämiä ongelmia ei ole.
Kuvaa safarilta. Pääsin kerran mukaan safarille nimenomaan kuvaamaan, ja istuin reen kyydissä asiakkaan ajaessa. Oli siitä kyydistä sitten helppo loikata selvittämään koiria, jos ne menivät solmuun tai alkoivat tapella. Kyydissä olo on ihan kivaa, mutta kamalan tylsää pitkillä matkoilla. Plus tulee kylmä. Ajaessa on kuitenkin aina sellanen jännitys päällä :) Safari meni hyvin, ja koirat vetivät hienosti. Kuvattu puhelimella, joten laatu on sen mukaista.
Safarin päättyessä valjakot ajavat tarhalle. Reet sidotaan köysillä tolppiin, sillä koirat eivät tottele "paikka"- käskyä vaan ne pyrkivät aina eteenpäin, oli sitten kyydissä joku taikka ei. Koirat ovat yleensä safarin jälkeen rauhallisia, kun ylimääräiset höyryt on saatu päästeltyä pois. Asiakkaat kuvailevat ja silittelevät koiria, ja valjakot voidaan purkaa mikäli lisää asiakkaita ei ole tulossa. Koirat riisutaan valjaista ja viedään omiin tarhoihinsa huilimaan. Joskus asiakkaat haluavat osallistua valjakoiden purkamiseen. Silloin asiakkaalle annetaan joku vähän rauhallisempi koira, jonka he taluttavat koiran oman häkin luokse ja riisuvat sen oppaan avustuksella valjaista. Minusta on kivaa, että asiakkaat haluavat tehdä muutakin kuin kuvata tai silitellä koiria (:
After a Northern Lights safari..
Sitten kun asiakkaat ovat lähteneet, valjaat riisuttu ja reet laitettu paikoilleen, viimeistellään häkkien siivous. Tarhoja siivotaan aina kun on aikaa. Mikäli aiemmin ei ole ehditty siivota kaikkia häkkejä, siivous saatetaan sitten loppuun kaikkien panostuksella, kun asiakkaat ovat lähteneet.
Kun tarhat on siistit, on ruuan aika. Koirat syövät energiapitoista nappulaa ja lihaa sekoitettuna veteen. Safarikoirille ruoka on kaikki kaikessa, kultaakin arvokkaampaa. Ne vetävät ruokansa hotkimalla, ja jos mahdollista, syövät myös kaverin ruuat ja siitä saattaa syntyä tappelu. Siksi koirien ruokailua pitää vahtia ja olla tarkkana. Jotkut koirat syövät todella nätisti ilman rähinää, ja toiset taas ei.
Ruokinnan jälkeen tehdään joitain esivalmisteluita seuraavaksi päiväksi. Haetaan vettä juottoa ja ruokaa varten (tarhalle ei tule juoksevaa vettä, vaan se pitää hakea vähän matkan päästä) ja tyhjennetään kakkalaatikot. Tarhan yhteydessä on iso monttu (tai kasa) jonne kaikki kikkareet kipataan.
Veden hakua.
Sitten kun koirat on ruokittu, ja muutenkin kaikki sen päivän hommat on tehty, lähdetään kotia.
Silloin tällöin töitä voi viedä mukanaan kotiin. Kuvassa Mini-koira, joka on vähän kaikkien lellikki ja pääsee sisätiloihin nukkumaan.
Aamulla hommat alkaa alusta. On paljon hommia, joita en maininnut, kuten rekireittien lanaaminen, nuorien koirien treenaus, liinojen/valjaiden korjaaminen, perus siivoushommelit, ruokinta-astioiden pesu jne.. Yleensä tuollaiset korjaus- ja huoltohommat tehdään "tarhapäivinä" jolloin ei ole asiakkaita ja on enemmän aikaa.
Valjassulkeiset. Sain kotitehtäväksi laittaa lenkit vetovaljaisiin. Ihan kivaa näpräystä (50 käytetyt valjaat haisee muuten ihan kauhealle :D).
Tarhan arkeen kuuluu muitakin hommeleita, mutta tässä on ne hommat joita itse olen päässyt tekemään harjoittelujaksoni aikana. Jokainen päivä tarhalla on erilainen.
Huh, tulipas pitkä postaus! Toivottavasti tykkäsitte. Tekee kyllä mieli kirjoittaa vielä huskyhommista, joita tein yhdellä harjoittelujaksolla syksyllä.
Hei!
Lupasin kirjoittaa postauksen työssäoppimisestani, joten tässäpä tätä olis. Olen nyt 25 työpäivän mittaisella työssäoppimisjaksollani Lapissa, Muoniossa. Olen TOP-jaksolla huskysafariyrityksessä nimeltä SnowRiders.
SnowRidersilla on hieman yli 100 huskya. Osa koirista on puhdasrotuisia siperianhuskeja ja osa alaskanhuskeja. Näiden kahden rodun välinen ero on se, ettei alaskanhusky ole virallinen rotu. Mutta koiravaljakkopiireissä käytetään termiä "alaskanhusky" koirasta, jossa on siperianhuskya ja jotakin nopeaa rotua (esim. vintti- ja metsästyskoiraa). Alaskanhuskyt ovat siperialaisia nopeampia, minkä takia niitä näkee paljon valjakkokilpailuissa ja safarihommissa.
Banzai.
Aloitin työssäoppimiseni 29. päivä heti kun hyppäsin ulos bussista. Olen ollut kahdessa huskypaikassa työssäoppimassa, joten työ ei sinällään ollut minulle uutta. Sain työvaatteet ja hyppäsin muiden työntekijöiden sekaan koiria valjastamaan. En ollut vuoteen tehnyt huskyhommia, joten ensimmäisen päivän jälkeen lihakset olivat aika juntturassa. Safarikoirat eivät nimittäin ole mitään pikkupuudeleita, vaan vahvoja työkoiria.
Keulassa Kiri (vas.) ja Ramses.
Ensimmäiset päivät menivät opetellessa talon tavoille. Rutiinit ovat eri huskytarhoilla aikalailla samanlaiset, joten oli helppo saada tarhan arjesta kiinni. Tietysti eri paikoissa tietyt asiat tehdään eri tavalla, mutta pääpiirteisesti päivärutiinit ovat samanlaiset. Harjoitteluni starttasi hienosti.
Turhauttavinta uutena olemisessa on se, ettei tunne koiria. Valjakoiden kokoamisessa ei voi oikein muuta tehdä, kuin odottaa että joku antaa valjaat käteen, opastaa koiran luokse ja kertoo minne sen laittaa. Viikon jälkeen yleensä helpottaa, kun tietää suurinpiirtein kuka on Rekku ja että onko se keula-, vauhti- vai pyöräkoira ja kenen kanssa se yleensä vetää.
Valjakon johtokoiria kutsutaan keulakoiriksi. Keulakoirien jälkeen tulee vauhtikoirat, ja lähimpänä rekeä ovat pyöräkoirat.
Valjakot ovat juuri saapuneet safarilta. Kaikki odottavat nätisti paikoillaan purkamista.
Hamlet ottaa rennosti. Mitä sitä nyt turhia ressaamaan.
Myöskin uutena olemisessa on se hauska puoli, että koirat vähän kokeilee missä mun asettamat rajat menee. Ruokailussa kun astelen tarhaan ruokaämpärin kanssa, koirat yrittää tulla suoraan ämpäristä syömään, mikä on ehdoton ei. Siinä saa sitten olla tarkkana ja näyttää että ämpäri on vain ja ainoastaan minun omaisuuttani. Ja jos huomio herpaantuu hetkeksikin, ämpärillä on todennäköisesti joku koira varastamassa ruokaa. Ja jos joku koira onnistuu kerran varastaa ruokaa, se tekee niin jatkossakin. Onneksi nyt koirat ovat tajunneet, ettei tuon uudenkaan tyypin ämpäriltä tipu ruokaa, eivätkä ne niin röyhkeästi yritä änkeä varkaisiin.
Myöskin tarhakarkurit kokeilee rajoja. Uusi tietämätön harjoittelija ei ole este eikä mikään :D Nyt olen jo oppinut, ketkä koittaa luikahtaa oven välistä kun tilaisuus koittaa. Okei, muutama koira on karannut minulta oven raosta. Ne ovat niin liukkaita.
Yleisesti ottaen täällä on ollut todella mukavaa, ja työnteko on ollut mieluisaa. Täällä on mukavat työntekijät ja kiva työilmapiiri. Jos mokaa, niin se on okei. Olen päässyt aika monipuolisesti tekemään kaikkia tarhan hommia. Yleensä valjakoiden lähdettyä jään odottamaan niiden paluuta ja seurustelen muiden asiakkaiden kanssa (esittelen heille pentuja ja muita koiria jne..). Olen ollut mukana muutamalla safarillakin, ja se on kyllä ihan parasta päästä ajaamaan valjakkoa! Siinä jää moottorikelkat kakkoseksi, kun edessä on monta hyvin vetävää koiraa ja valjakko kulkee joutuisasti.
Yleensä asiakkaat haluavat paijata pentuja, ottaa syliin ja kuvata niitä. Tai no, kukapa ei haluaisi silitellä söpöjä koiranpentuja.
Valjakot saapuu takaisin tarhalle 9 km safarin jälkeen.
Koiria kohdellaan täällä hyvin. Ikävä kyllä joillekin huskysafariyrittäjille koirat on pelkkää bisnestä, ja koiria kohdellaan kaltoin ja ne juostaan ihan loppuun. Onneksi tässä paikassa koirilla on hyvät, tilavat häkit ja ne saavat vapaapäiviä riittävästi. Kaikki koirat lähtevät safarille reippaina ja nauttivat olostaan. Täältä tarhalta löytyy muista paikoista otettuja safarikoiria, joilla on vähän huono menneisyys. Onneksi ne koirat ovat saaneet täältä paremman elämän.
Asiakkaita on ollut lähes joka päivälle. Yleensä asiakkaat ovat englantilaisia ja ranskalaisia. On täällä ollut suomalaisia, japanilaisia ja saksalaisiakin ryhmiä, mutta selvästi vähemmän. Englanninkielentaitoni on kehittynyt paljon, englannin puhuminen on helpompaa ja luonnollisempaa. Yksi työntekijä ei puhu suomea, vaan puhuu kanssamme englantia joten siinäkin on saanut treenattua kielitaitoaan.
Lapissa on paljon lunta, ja kaamos alkaa olla takana päin. Nyt viime päivinä on ollut sopiva pikkupakkanen, about -10 kylmimmillään. Enimmillään pakkasta on ollut täällä -42.
Olen nauttinut työssäoppimisjaksostani, oppinut paljon kaikkea uutta ja tavannut uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Suosittelen lähtemään Lappiin safarihommiin, jos on mahdollisuus. Onhan täällä joskus kiireistä, meluisaa ja koirat osaavat koetella hermoja. Mutta pidän siitä, että saa olla luonnossa, työskennellä koirien kanssa ja toimia asiakaspalveluhommissa. On hienoa huomata asiakkaan kasvoilta ilo, kun hän ajaa ensimmäistä kertaa koiravaljakkoa tai pitelee huskynpentua sylissä. Täällä syntyy elämyksiä.
Tässäpä tämä. En tiedä, milloin rustaan seuraavan postauksen, mutta tahtoisin vielä kirjoittaa tästä aiheesta. Ehkä voisin tehdä jonkinlaisen "tarhan arkea" postauksen.
