Työssäoppimassa huskytarhalla

Hei!

Lupasin kirjoittaa postauksen työssäoppimisestani, joten tässäpä tätä olis. Olen nyt 25 työpäivän mittaisella työssäoppimisjaksollani Lapissa, Muoniossa. Olen TOP-jaksolla huskysafariyrityksessä nimeltä SnowRiders.


SnowRidersilla on hieman yli 100 huskya. Osa koirista on puhdasrotuisia siperianhuskeja ja osa alaskanhuskeja. Näiden kahden rodun välinen ero on se, ettei alaskanhusky ole virallinen rotu. Mutta koiravaljakkopiireissä käytetään termiä "alaskanhusky" koirasta, jossa on siperianhuskya ja jotakin nopeaa rotua (esim. vintti- ja metsästyskoiraa). Alaskanhuskyt ovat siperialaisia nopeampia, minkä takia niitä näkee paljon valjakkokilpailuissa ja safarihommissa.

Banzai.

Aloitin työssäoppimiseni 29. päivä heti kun hyppäsin ulos bussista. Olen ollut kahdessa huskypaikassa työssäoppimassa, joten työ ei sinällään ollut minulle uutta. Sain työvaatteet ja hyppäsin muiden työntekijöiden sekaan koiria valjastamaan. En ollut vuoteen tehnyt huskyhommia, joten ensimmäisen päivän jälkeen lihakset olivat aika juntturassa. Safarikoirat eivät nimittäin ole mitään pikkupuudeleita, vaan vahvoja työkoiria.

Keulassa Kiri (vas.) ja Ramses. 

Ensimmäiset päivät menivät opetellessa talon tavoille. Rutiinit ovat eri huskytarhoilla aikalailla samanlaiset, joten oli helppo saada tarhan arjesta kiinni. Tietysti eri paikoissa tietyt asiat tehdään eri tavalla, mutta pääpiirteisesti päivärutiinit ovat samanlaiset. Harjoitteluni starttasi hienosti.

Turhauttavinta uutena olemisessa on se, ettei tunne koiria. Valjakoiden kokoamisessa ei voi oikein muuta tehdä, kuin odottaa että joku antaa valjaat käteen, opastaa koiran luokse ja kertoo minne sen laittaa. Viikon jälkeen yleensä helpottaa, kun tietää suurinpiirtein kuka on Rekku ja että onko se keula-, vauhti- vai pyöräkoira ja kenen kanssa se yleensä vetää.

Valjakon johtokoiria kutsutaan keulakoiriksi. Keulakoirien jälkeen tulee vauhtikoirat, ja lähimpänä rekeä ovat pyöräkoirat.

Valjakot ovat juuri saapuneet safarilta. Kaikki odottavat nätisti paikoillaan purkamista.

Hamlet ottaa rennosti. Mitä sitä nyt turhia ressaamaan.

Myöskin uutena olemisessa on se hauska puoli, että koirat vähän kokeilee missä mun asettamat rajat menee. Ruokailussa kun astelen tarhaan ruokaämpärin kanssa, koirat yrittää tulla suoraan ämpäristä syömään, mikä on ehdoton ei. Siinä saa sitten olla tarkkana ja näyttää että ämpäri on vain ja ainoastaan minun omaisuuttani. Ja jos huomio herpaantuu hetkeksikin, ämpärillä on todennäköisesti joku koira varastamassa ruokaa. Ja jos joku koira onnistuu kerran varastaa ruokaa, se tekee niin jatkossakin. Onneksi nyt koirat ovat tajunneet, ettei tuon uudenkaan tyypin ämpäriltä tipu ruokaa, eivätkä ne niin röyhkeästi yritä änkeä varkaisiin. 

Myöskin tarhakarkurit kokeilee rajoja. Uusi tietämätön harjoittelija ei ole este eikä mikään :D Nyt olen jo oppinut, ketkä koittaa luikahtaa oven välistä kun tilaisuus koittaa. Okei, muutama koira on karannut minulta oven raosta. Ne ovat niin liukkaita.

Yleisesti ottaen täällä on ollut todella mukavaa, ja työnteko on ollut mieluisaa. Täällä on mukavat työntekijät ja kiva työilmapiiri. Jos mokaa, niin se on okei. Olen päässyt aika monipuolisesti tekemään kaikkia tarhan hommia. Yleensä valjakoiden lähdettyä jään odottamaan niiden paluuta ja seurustelen muiden asiakkaiden kanssa (esittelen heille pentuja ja muita koiria jne..). Olen ollut mukana muutamalla safarillakin, ja se on kyllä ihan parasta päästä ajaamaan valjakkoa! Siinä jää moottorikelkat kakkoseksi, kun edessä on monta hyvin vetävää koiraa ja valjakko kulkee joutuisasti.

Yleensä asiakkaat haluavat paijata pentuja, ottaa syliin ja kuvata niitä. Tai no, kukapa ei haluaisi silitellä söpöjä koiranpentuja.

Valjakot saapuu takaisin tarhalle 9 km safarin jälkeen. 


Koiria kohdellaan täällä hyvin. Ikävä kyllä joillekin huskysafariyrittäjille koirat on pelkkää bisnestä, ja koiria kohdellaan kaltoin ja ne juostaan ihan loppuun. Onneksi tässä paikassa koirilla on hyvät, tilavat häkit ja ne saavat vapaapäiviä riittävästi. Kaikki koirat lähtevät safarille reippaina ja nauttivat olostaan. Täältä tarhalta löytyy muista paikoista otettuja safarikoiria, joilla on vähän huono menneisyys. Onneksi ne koirat ovat saaneet täältä paremman elämän.

Asiakkaita on ollut lähes joka päivälle. Yleensä asiakkaat ovat englantilaisia ja ranskalaisia. On täällä ollut suomalaisia, japanilaisia ja saksalaisiakin ryhmiä, mutta selvästi vähemmän. Englanninkielentaitoni on kehittynyt paljon, englannin puhuminen on helpompaa ja luonnollisempaa. Yksi työntekijä ei puhu suomea, vaan puhuu kanssamme englantia joten siinäkin on saanut treenattua kielitaitoaan.

Lapissa on paljon lunta, ja kaamos alkaa olla takana päin. Nyt viime päivinä on ollut sopiva pikkupakkanen, about -10 kylmimmillään. Enimmillään pakkasta on ollut täällä -42.

Olen nauttinut työssäoppimisjaksostani, oppinut paljon kaikkea uutta ja tavannut uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Suosittelen lähtemään Lappiin safarihommiin, jos on mahdollisuus. Onhan täällä joskus kiireistä, meluisaa ja koirat osaavat koetella hermoja. Mutta pidän siitä, että saa olla luonnossa, työskennellä koirien kanssa ja toimia asiakaspalveluhommissa. On hienoa huomata asiakkaan kasvoilta ilo, kun hän ajaa ensimmäistä kertaa koiravaljakkoa tai pitelee huskynpentua sylissä. Täällä syntyy elämyksiä.

Tässäpä tämä. En tiedä, milloin rustaan seuraavan postauksen, mutta tahtoisin vielä kirjoittaa tästä aiheesta. Ehkä voisin tehdä jonkinlaisen "tarhan arkea" postauksen.