Hei kaikki!
Tämä on luultavasti viimeinen kouluaiheinen postaus. Nimittäin valmistuin perjantaina! Olen nyt ihan oikea luonto-ohjaaja :D Hieman epätodellinen olo, että olen nyt valmistunut ammattiin. Ilmeisesti näin on kuitenkin päässyt käymään.
(<-Tässähän tämä juuri valmistunut eräjorma)
Opiskelin kolme vuotta Asikkalassa ja koulusta ehti tulla toinen kotini. Kieltämättä tuli vähän haikea fiilis, kun kevätjuhlassa astelin eteen hakemaan tutkintotodistusta ja ruusua. Oli huippua olla juhlassa ystävien ja opettajien kanssa naureskellen ja hyvällä mielellä. En olisi osannut toivoa parempaa viimeistä päivää koululla.
Annoin kolme vuotta elämästäni tälle koululle, eivätkä ne vuodet menneet hukkaan. Koin paljon hauskoja hetkiä ja sain niin paljon oppia tulevaisuutta varten. Tapasin ihania överisuperihmisiä jonkalaisia ei muualta löydä. Ne ihmiset muokkasivat minusta sen joka olen nyt.
Hassu ajatus etten enää palaa syksyllä koulun penkille. Vaikka matka Asikkalassa onkin saapunut päätökseensä, uudet seikkailut ovat edessäpäin. Suuntaan kesäkuun puolivälissä Lappiin, takaisin Muonioon ihan oikeisiin töihin. En tiedä mitä seikkailut siellä tuovat tullessaan, mutta käyn matkaan hyvillä mielin.
Tervehdys tyypit!
Viime viikonloppuna seikkailin Kouvolassa, Repovedellä. Porukalla mentiin valloittamaan Olhavanvuori. Olimme liikkeellä harrasteporukalla, ja reissu oli kaikin puolin onnistunut.
Starttasimme parkkipaikalta, josta Olhavalle oli matkaa noin 3 km.
Ready to go! Pakkailimme koulun lainakamat rinkkoihin, nappasimme kiipeilykamat kainaloon ja lähdimme Olhavalle.
Olen ollut kerran aikaisemmin Olhavalla noin vuosi sitten. Silloin kyseessä oli köysitoimintaohjaaja-kurssin päätereissu. Oli kyllä tosi mahtavaa palata takaisin mestoille ja kiipeillä vähän rennommalla otteella.
Behold, the mountain Olhava. Sitä jää aika sanattomaksi, kun korkeimmillaan 50 m korkea kallioseinämä kohoaa jylhänä Olhavanlammesta. Kalliolla on monia eritasoisia kiipeilyreittejä, joista vanhin on vuodelta 1975 ja nimeltänsä Vekara. Olhavalta on myös löydetty kalliomaalauksia, jotka tosin ovat aikojen saatossa haalistuneet. Kalliomaalaukset ovat merkki siitä että entisaikain ihmisille paikka oli pyhä.
Kalliolta myös löytyi luola, jonka osa porukasta kävi kiipeemässä läpi. Luolaan mentiin veneellä, ja kalliolle nousu oli aika mielenkiintoista. Onneksi vene ei kipannut, vaikka pari kertaa oli aika lähellä :D Harmi etten itse mennyt luolaan, mutta ehkä ahtaanpaikan kammoisena en änkeydy pieniin koloihin.
Oli kiva päästä kiipeilemään kalliolla pitkästä aikaa. Vaikka kiipesinkin vain yhtä reittiä ja sitäkin aika lyhyen matkaa. Jotenkin nyt ei ollut saumaa kiivetä, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Tyydyin kuvaamaan muiden suorituksia.
Niin, Pekka on innoissaan.
Pekka kiipesi reittiä nimeltä Kantti. Vaikkei hän päässytkään ylös asti, yritys oli hyvä.
Joillekin reiteille, kuten Kantti, piti mennä veneellä. Vedestä kohosi tuollainen "laatta" jonne piti mennä veneellä. Jotkut reitit taas alkaa vedestä, jolloin kiipeilijä lasketaan ylhäältä alas jotta hän voi aloittaa kiipeilyn.
Sää oli aika vaihteleva. Suurin osa ajasta oli tuulista ja pilvistä. Välillä ripsi vettä, ja välillä taas paistoi aurinko.
Todella mahtava retkikohde. Aurinkoisina päivinä täällä viipyisi vaikka kuinka kauan.
Laatalla hengailua. Laatalta sai aika hyviä kuvia kiipeilijöistä. Ja silti kuvasin Pekkaa, hyvin tehty.
Huipulla tuulee. Näkymät Olhavalta oli mahtavat! Näkymää olisi voinut vain töllöttää loputtomiin. Huipulta näki monien kilometrien päähän.
Korkealta sai hyviä kuvia kiipeilijöistä.
Okei, hieman kauhistutti istua niin korkealla kallion reunalla. Tietenkin olin valjaista kiinni köydessä. Yritin laskeutua alemmas varmistettuna ottamaan kuva, mutta pelotti niin paljon että minut piti vetää ylös. Aika hassua, sillä viime kerralla ei pelottanut niin paljoa. Ehkä pelko johtui siitä kun en ole pitkään aikaan kiipeillyt korkeilla kallioilla. Tai kallioilla ylipäätään.
Jotta reunalle pääsi kuikistelemaan, piti olla kiinni köysissä.
Huikeat näkymät. Mitäpä siihen muuta lisäämään.
Kun pääsin alas tutisevin jaloin, matkasin taas laatalle kuvailemaan.
Kaikenkaikkiaan reissu oli mahtava.Vaikka vähän kastelin jalkaani järvessä ja kenkä ja housut kastui, oli kivaa! Leppoisaa hengailua hyvässä porukassa. Teemme varmaan toisen reissun lähiaikoina, ja sitten aion kiivetä ja voittaa pelkoni!
Hei vain kaikki!
Lisää kouluarkea-postauksia! Jee! Tämä on varmaan viimeinen kouluarkea-postaus, koska valmistun pian. Sitten loppuu kouluarki ja alkaa koirankakka-arki (josta myöhemmässä postauksessa lisää) :D
Nokipannut kuumina. Kahvi on pian valmista :)
Uusi suloinen asukki navetassa. Sain pienen yllärikeikan, jossa esittelin koululaisryhmälle koulun tiluksia ja koulutusaloja. Yhtenä tutustumiskohteena oli navetta, mistä nuoret olivat innoissaan.
Pääsimme myös seurailemaan ryhmän kanssa hevospuolen näyttöjä. Hyvältä näytti!
Nuoret pääsivät tutustumaan pieneläinhoitola Tassulan lemmikkieläimiin sekä eläintenhoitajien opintoihin. He saivat pidellä sylissä eksopuolella viljakäärmettä ja parta-agamaa sekä jyrsijäpuolella marsuja.
Nuoret pääsivät tutustumaan myös maatilan koneisiin. Erityisesti puimuri oli mieluinen ja moni kävi hytissä katsomassa millaista ohjaamossa näyttää.
Järkkäilin Pyryn avustuksella moottoriveneajelun asiakkaille. Pyry heitti veneen kanssa pienen lenkin, ja nuoret näyttivät nauttivan ajelusta todella paljon :) Asiakkaat lähtivät päivän päätteeksi tyytyväisinä kohti Lahtea. Huippu päivä!
Olemme koulussa laittaneet pystyyn sellaisen Jamboree-retken. Jamboree on 8 päivän retki vesillä, jossa melotaan kajakeilla, ajetaan moottoriveneellä ja soudetaan kirkkoveneellä Päijänteen järvi päästä päähän. Täältä löytyy retken blogi. Kannattaa käydä kahtelemassa.
Eli kyllä, yli 8 päivää vesillä! Retki on koulutuskeskus Salpauksen järjestämä ja liikkeellä ollaan koulumme kalustolla. Mukana on koulumme oppilaita ja opettajia. Mukaan seikkailulle voi tulla kuka tahansa, kirkkoveneessä on vielä tilaa! Aiemmin linkkaamani blogin kautta voit ilmoittautua mukaan. Mukana ei tarvitse olla kaikkia 8 päivää. Voit olla mukana vaikka vain yhden päivän, jos siltä tuntuu. Messiin voi hypätä pysähdyspaikoilla.
Uittelimme kirkkovenettä ensimmäistä kertaa tänä keväänä viime viikolla. Tällä veneellä olisi tarkoitus olla soutelemassa. Minä olen ilmoittautunut koko matkan ajaksi soutamaan (jaiks).
Henna on aina iloinen. Henna on myös soutamassa kirkkoveneessä ja pitää huolen ettei veneessä ole liian hiljaista.
Mikäs se sieltä pilkistää? Se on Toni.
Nyt on oiva tilaisuus lähteä nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta soutamisen merkeissä. Iltaisin istuskellaan leppoisasti nuotiolla kahvia keitellen. Kivaa! (:
Kalapuolen opiskelijat saapuvat kalastusretkeltään.
Kellariluokkamme. Aina yhtä epäjärjestyksellinen ja sotkuinen. Mutta silti niin kiva hengailupaikka.
Ihan perus luokkahuone. Saippuakuplia, kukkamukeja ja kalloja. Basic day indeed.
Ruokatestailuja. Kasvisnyyttejä, kanaa sekä valkosuklaamutakakkuja limen ja sitruunan kuorissa. Mutakakku sitruunan kuoressa on tosi hyvää! Ehdottomasti suosittelen maistamaan. Limestä jäi ikävän karvas maku, ei toimi :/
Ykkösluokkalaiset suoritelee näyttöjä. Olisikohan ollut luontokohteen kunnostusnäyttö tms? Kyllähän minäkin olen tuon saman näytön tehnyt ekana vuonna.. Ehkä. Ei muista.
Tällaista siis tällä kertaa! Huomenna olenkin lähdössä Kouvolaan Repovedelle kiipeilemään Olhavalle. Joten siltä reissulta on tulossa kuvia varmaan viikon alussa :)
