Survival day

Hei tyyppilöiset.

Meillä oli viime viikolla koulussa Survival day with Chris. Chris tuli kertomaan meille miten selviämme luonnossa jos jotain ikävää tapahtuu. Esimerkiksi jos eksymme. Mitä meidän pitää tehdä selvitäksemme yö metsässä minimaalisilla varusteilla? Kävimme paljon asioita läpi ja katsoimme videoita aiheesta. 

Aloittelimme päivän jutustelemalla ja katsomalla videoita. Chris opetti miten tehdään Paracord-ranneke, ja siinä meni hetki niitä näprätessä. Paracord-ranneke on tehty erittäin kestävästä ohuesta köydestä. Rannekkeeseen menee paljon köyttä (omaani 2,20m) ja hätätilassa voit purkaa rannekkeen ja tehdä sillä vaikka mitä. Chris sanoi, että sellaisella köydellä voi sahata jopa pieniä puita poikki. Pystyt rakentamaan itsellesi suojan köyden avulla, voit purkaa sen ja tehdä kalastussiimaa sisimmistä naruista. Käytännöllistä siis!

Paracord-rannekkeita. Omani on kivan oranssi.

Testailimme miten erilaiset tulentekovälineet kestävät vettä. Tulitikut nyt ovat kastuttuaan hyödyttömiä, jollet ole pakannut niitä vesitiiviisti. Tavallinen sytkäri toimi kastuttuaan, sekä tulukset. Kävimme myös läpi puukon käyttöä ja sen tärkeyttä. 

Iltapäivällä lähdimme metsään hiipparoimaan. Jokaisella oli mukanaan jonkinlainen majoite. Minulla oli erätoveri matkassa. Kaikilla oli puukot, paracord-rannekkeet ja tulentekovälineet. Alussa keräsimme tulentekoaineksia. Kuivia oksia, tuohta, naavaa, kaikkea mitä maastosta löysimme. Tämän jälkeen Chris kertoi hieman omista varusteistaan. Mitä hänellä oli päiväretkellä mukanaan ja miksi. Sain hyviä ideoita siitä mitä voisin itsekin kantaa mukana koko ajan. Ensiapupakkaus ei kuulosta yhtään hullummalta, eikä energiapatukat, pefletti, hätäpilli, villasukat, vara-akku puhelimeen, pienempi linkkuveitsi, tulukset jne.. 

Sitten hajaannuimme ja aloimme pystyttää majoitteitamme. Osa meistä oli ottanut mukaansa koululta jotakin majoitetta, ja osa taas rakensi hätämajoitteen luonnon materiaaleista. 

Pystytin erätoverin. Se oli helppo pistää kasaan ja aika kevyt kantaa messissä. Kyllä tuossa nyt yön nukkuisi :)

Jotkut rakenteli tämmöisiä havumajoja. Joskus metsään eksyessä ei ole mukana mitään, ja silloin pitää rakentaa majoite oksista, puiden rungoista, havuista.. Vain mielikuvitus on rajana.

Vähän astetta matalampi havumaja.

Hieman erilainen hätämajoite. Huomaa jätesäkki.

Chrisin majoite. Austraalialainen erätoveri.

Sitten meidän piti sytyttää nuotio keräämistämme risuista ja oksista. Kaikki saivat nuotionsa syttymään, ja minä sytytin nuotion ensimmäistä kertaa tuluksilla. Se olikin yllättävän haasteellista. Vaikka olin kerännyt naavaa ja tuohta, ei meinannut syttyä. Chris antoi minulle sitten pumpulia jonka avulla sain risunuotioni syttymään.

Päivä oli erittäin hauska ja mielenkiintoinen. Uskon että näillä eväillä selviäisin metsässä yön yli vähäisillä varusteilla. Olisi kiva lähteä Chrisin kanssa vaikka kahden päivän retkelle jolla harjoitellaan selviytymistaitoja enemmän. Yhdessä iltapäivässä ei kuitenkaan pääse niin syvälle asian ytimeen.

Päivä oli oikein mukava. Oli kiva touhuta muiden kanssa ja harjoitella tärkeitä taitoja.

Kouluarkea # 3

Meillä on täällä Asikkalassa aivan mahtava oppimisympäristö mm. letunpaistoon. Olemme viettäneet iltaa Päijänteen rannalla nuotion äärellä paistellen lettuja ja tikkupullia ennen saunomista. Parhautta :)

Päijänne kaikessa komeudessaan. Onhan tuossa lutakossa tullut uituakin pari kertaa.

Rannalla on kotasauna, pukukota, "rättikota" sekä nuotiopaikka. Notskin äärellä on ihana istustella illalla ja paistella lettuja. Vaikka näiden kolmen vuoden aikana olen vetänyt lettuja ihan käsittämättömästi, en ole vieläkään kyllästynyt niihin :D 

Omnomnomnom..

Vähän sumeinen kuva.. Letun heitto on taitolaji. Se on kivaa, ja heitto onnistuu välillä vähän vaihtelevasti.

Kivitaidetta?

Päijänne on niin kaunis. Minulla on muistitikku täynnä kuvia siitä. Vaikka jossain määrin kammoksun vettä, järvet ja muut vesistöt ovat kiehtovia. Kammoksun lähinnä järvessä uimista, koskaan tiedä mikä mörrimöykki siellä pohjamudissa liihottelee. 

Järvet ovat mahtava kuvauskohde joihin en ikinä kyllästy.

Tikkupullan paistaminen nuotiolla on kivaa. Tosin minä olen kauhean malttamaton paistaja, ja yleensä pullani on päältä aivan musta liekityksen jäljiltä ja sisältä raaka. No, taikinakin on hyvää!

Onko se Nalle Puh?

Symppis mummeli luokkamme ikkunalaudalla.

Kallot ovat hauskoja. Niitä on kiva kuvata. 

Lopuksi vielä kuvaa asuntolalta. Koulun läheisyydessä harjulla sijaitsee kaksi solurakennusta jossa opiselivat saavat asua ilmaiseksi. Myös mummola-rakennuksella on asuntola jonne saa tuoda lemmikkejä. Soluilla asuminen on ihan kivaa. Etenkin jos on oma huone. Joskus voi olla vähän nihkeää jakaa muutenkin pieni huone muukalaisen kanssa. Ja joskus soluilla on aika meluistaa. Olisi vaan kaikille helpompaa jos asuntolaohjaajat kieltäisivät kaikenlaiset popitussysteemit niin ehkä öisin saisi unta.

Niin kerta.

Eiks täällä olekin siistiä? Äkkiä tulkaa kaikki tänne opiskelemaan :) 

Tiimioppimisen tuntemuksiani

Hei tyypit,

nyt puhutaan tiimioppimisesta. Joku saattaa nyt siellä miettiä, että mitä ihmettä se sellainen on. Sitä on aika vaikea lähteä selittämään muutamalla lauseella, joten tein siitä sitten kokonaisen postauksen. 

Kokeilimme koulussa tiimioppimista vuonna 2014 keväällä yhteensä 12 viikon ajan. Nuo 12 viikkoa olivat mielenkiintoisia, jopa vähän tuskaisia mutta silti aika mahtavia. Opettajamme Jarno palasi vuorotteluvapaaltaan takaisin koululle, asteli luokkaan fläppien kanssa ja alkoi puhua "oppimisen vallankumouksesta", ja kysyi halusimmeko lähteä siihen messiin. No, mehän sitten lähdettiin messiin. 


Master Jarno.

Alussa kaikki oli vähän sekavaa ja outoa. Kukaan ei vielä silloin tiennyt mihin tämä kaikki johtaisi, sillä me vain suuntasimme "vieraille vesille". Ensimmäisellä tunnilla laitoimme tuolit dialogirinkiin (myöhemmin tekstissä puhutaan "hippiringistä" joka on tämä samainen asetelma) niin että näimme kaikki toisemme. Jarno liittyi rinkiin ja aloimme käydä läpi millaista tämä tiimioppiminen nyt sitten on. Minä kiinnostuin tiimioppimisesta, koska vanha koulutussysteemi tuntui kauhean harmaalta ja kankealta. Tiimioppiminen kuulosti todella siistiltä, mutta miten me sitä lähtisimme toteuttamaan, oli vielä hämärän peitossa.

Ensimmäisiä asioita joita tehtiin, oli unelmakoulun laatiminen. Otimme fläpin esille ja aloimme piirtää kuvaa unelmakoulustamme. Fläppiin ilmestyi koulurakennus, jossa oli viisariton kello. Se tarkoitti sitä, ettei meillä olisi kiinteitä aikatauluja. Voisimme sopia itse milloin aloittaisimme, ja milloin lopettaisimme koulun. Kaikkien ei välttämättä aina tarvitsisi olla paikalla, jos vaikka oli nukkunut yön huonosti tai oli muuten vain niin p*ska fiilis ettei halunnut tulla kouluun. Se oli ihan fine, kunhan teki töitä sitten niinä päivinä kun oli paikalla. Eli tavallaan hylättiin paikallaolon kirjanpito ja kiinteät aikataulutukset. Minusta viisariton kello oli ihan mahtikeksintö, joka antoi paljon vapautta. Saimme itse enemmän tiiminä päättää aikataulustamme.

Unelmakoulussamme oli kaikkea muutakin jännää kuten ihmisen kokoinen possu ja mehiläistarhuri. Mietimme sitten miten voisimme tehdä nykyisestä koulustamme fläpissä olevan unelmakoulun, ja otimmekin käyttöön viisarittoman kellon ja valtasimme itsellemme toimistorakennuksen yrityksemme tukikohdaksi. 

Alun tuskaisuus unohtui kun pääsimme kunnolla tekemään asioita. Saimme Villituli NY:n nettisivut pystyyn, ja sinne tuotteita sekä perustimme yritykselle fb-sivutkin. Keikkapyyntöä alkoi tulemaan, heitimme asiakkaille tarjouksen ja hyväksynnän jälkeen aloimme suunnitella keikkaa. Harjoitusyrityksen pyörittäminen on tärkeä osa opintojamme, ja ainakin minun kohdallani suurin oppiminen tapahtui silloin. Teimme kaiken itse; olimme asiakkaisiin yhteydessä, neuvottelimme hinnan, suunnittelimme keikan, jaoimme vastuualueet, vedimme keikan hienosti ja pistimme laskua perään. Siinä oppi oikeasti miten yritystä pyöritetään, ja minä itse kasvoin ihmisenä ja luonto-ohjaajana muutaman hyvin vedetyn keikan (jotka olivat myös ammattiosaamisen näyttöjä) jälkeen. Tajusin tavallaan silloin mistä tässä alassa on oikeasti kyse. 


Joskus NY:n pyörittämisen aikana oli tuskaisia hetkiä, mutta niistäkin selvittiin. Jäi aika pahasti harmittamaan, kun ryhmässämme oli muutama aktiivinen tyyppi jotka tekivät todella paljon töitä ja me muut ei-niin-aktiiviset vain "lensimme siivellä". Tai ainakin niin minusta tuntui. Kunpa olisin herännyt vähän aiemmin tekemään töitä, niin minustakin olisi ollut vähän enemmän hyötyä yrityksellemme.

Puuhailimme paljon ryhmän kesken, mikä oli kivaa. Jarno oli muutaman kerran viikossa koululla ja kävi sitten tsekkailemassa mitä me hommailtiin. Jarno oli kuitenkin aina tavoitettavissa puhelimitse. Jos tuli jotain kysyttävää niin senkus soitettiin.

Yksi erityisen kiva asia oli dialogirinki, eli hippirinki. Dialogiringissä kaikki istuivat ringissä jotta näimme kaikki toisemme. Dialogi on keskustelua, jossa kuunneellaan ja kunnioitetaan muita, odotetaan ja puhutaan suoraan. Siinä ymmärtää toisia paremmin, se on vähän sellaista tajunnanvirtaa. Minua aluksi vähän ahdisti olla ringissä, koska kaikki näkivät minut. Tahdoin vain vetäytyä syrjään piirtelemään, mutta loppujen lopuksi menin rinkiin mukaan eikä se enää ahdista ollenkaan :) Kävimme keikkojen jälkipuinnit aina hippiringissä. Mietittiin mikä meni hyvin, mikä huonosti ja missä pitää parantaa.

Meillä oli tapana aloittaa päivä niin että istuimme rinkiin ja pidimme "Check in" tuokion. Jokainen sai sanoa vuorotellen minkälaiset oli aamun fiilikset ja mitä toivoi tältä päivältä. Mitä kukakin halusi tehdä jne. Kävimme myös läpi päivän hommia yleisesti, mitä piti tehdä heti ja sen sellaista. Niin saatiin päivä rullaamaan. Päivän päätteeksi pidettiin "Check out". Kerrottiin päivän tuntemukset ja jotain muuta jännää. Käytiin läpi mitä saatiin tehtyä. Mielestäni nämä tsekkaustuokiot ovat hyödyllisiä. Ne tiivistävät ryhmää ja check in:n jälkeen on usein aika selkeä kuva päivän kulusta. Hyvä keksintö, kokeilkaa!

Hippirinki. Okei, kuva ei ole meidän ryhmän hippiringistä mutta tämä oli ainoa hippirinkikuvani.

Mitähän muuta voisin kertoa tiimioppimisesta.. Monia kiinnostaa millaisia oppimisvälineitä käytimme. Meillä ei ollut oppikirjoja, ei ole koskaan ollut. Mikä on kiva, koska en jaksa raahata painavia kirjoja mukanani. Asiakaspalvelua tai aktiviteetin ohjaamista ei voi oikein oppia lukemalla kirjaa. Muistiinpanojakaan en oikein kirjoittanut missään vaiheissa opintoja. Opimme kaiken käytännössä. Joitain kasvi- tai lintulajeja tarkastan kirjoista, mutta en oikastaan mitään muuta. Ainiin, ensimmäisenä vuonna opettaja jakoi meille monisteita joissa oli juttua esim. puiden tunnistuksesta tai solmuista. Mutta minä en oikein opi lukemalla ja pänttäämällä, vaan tekemällä. Joten olivatko monisteet turhia? Yes. Kun suunnittelimme keikkoja, käytimme fläppejä muistiinpanovälineinä ja teippailimme niitä seinille. Siinä ne sitten olivat kaikkien nähtävillä.

Tämä tiimioppimisen kokeilu oli hyvä juttu. En usko että olisin oppinut puoliksikaan näin paljon asioita jos olisimme seuranneet vanhaa kaavaa. Kehityin paljon ihmisenä, sain itseluottamusta ja varmuutta tekemisiini. Enää en tunne itseäni "vain tyhmäksi teiniksi" vaan "ihan ok tyypiksi, joka osaa asioita kunhan uskaltaa lähteä tekemään". Voisin kai sanoa että elämänlaatunikin parani, sillä olen iloisempi kuin ennen. Kehityin luonto-ohjaajana huimasti, asiakaspalvelutaitoni kasvoivat paljon, opin näkemään ja huomioimaan riskejä sekä hahmottamaan paremmin kokonaiskuvaa. Tietenkin minulla on vielä paljon, paljon oppimista mutta sain nyt hyvät eväät tästä koulutuksesta, joiden avulla uskaltaudun astua työelämään oppimaan lisää. Lähden syksyllä töihin Lappiin oman alan hommiin, ja tuskin sekään olisi tapahtunut vanhalla, harmaalla koulutuskaavalla. Jos tiimioppiminen synnyttää iloisia nuoria jotka tähtää oman alan duuniin, niin eikös se ole tarpeeksi hyvä syy kokeilla tiimioppimista?

Tästä tekstistä uupuu asioita joista olisin halunnut kertoa, mutta nyt ei muista. Jos jollain on jotakin kysyttävää - ihan mistä vain - kirjoita mieltäsi askarrattuvat kysymyksesi kommenttikenttään. Lupaan vastata parhaani mukaan.

Ehdottomasti suosittelen tutustumaan tiimioppimiseen. Luodaan yhdessä parempi koulutus ja parempi tulevaisuus kaltaisilleni toivottomille angstinuorille (:

Training huskies

Hi guys!

Yesterday I was training my huskies Koda and Kenai. We went about 2,5 km on a bicycle. Kenai was pulling great as usual, and Koda did also a great job. Usually he's just fooling around but this time he really pulled. I think I have lost the neckline but Kenai and Koda are running pretty nicely without it.

Here is a video I filmed with GoPro Hero +3. Hope you like it!

Boys are running nicely on the right side of the road. And they turned around pretty well and stayed on the right side. I didn't even have to stop the bike to turn them around. Usually turning is the hardest part and they (well, mostly Kenai) gets tangled on the lines. Progress! :)

Kouluarkea # 1

Lisää koulujuttuja! Tässä postauksessa on kuvia ja juttua siitä mitä ollaan duunailtu koulussa viime viikkojen aikana.

Näkymä koulun rannasta. Kuvankäsittelykurssilla harjoittelimme kuvaamista järjestelmäkameroilla, sekä muokkaamaan kuvia yksinkertaisilla kuvankäsittelyohjelmilla. Oli ihan hyödyllinen kurssi. En ennen osannut käyttää muita kuvankäsittelyohjelmia kuin Painttia, jolla ei mitään ihmeitä tehdä. Nyt onnistuu GIMPin käyttö!

Edes lukitut ovet eivät hidasta Mariaa. Joku oli laittanut luokkamme oven lukkoon, eikä tietenkään löydetty avaimenhaltijaa siihen aikan illasta. Joten täytyi hieman soveltaa.

Rakas "kellariluokkamme". Seinät pullollaan kaikkea outoa ja opettavaista. Useinmiten luokka on sotkuinen, mutta omalla tavallaan kotoisa. Tässä luokassa on tuijoteltu powerpointteja kasvien talvehtimisesta, askarreltu lumikenkiä ja hyöritty ennen asiakaskeikan alkua.

No ei me nyt aina tuijotella powerpointteja. Tässä jouskareiden askartelua tikuista ja teipistä. Kari demonstroi miten jousipyssyn miniatyyrimalli käytännössä toimii. 

Yhtenä päivänä lähdettiin Hauhoon Vuolteen kartanolle ihmettelmään tiimioppimisvalmennukseen. Mukaan lähti minun lisäkseni kaksi oppilasta ja opettajaa. Meitä opiskeljoita oli paikan päällä seitsemän, kolmelta eri alalta. Me olimme oppimisen asiantuntijoita, joita nämä valmennuksessa olevat opettajat haastattelivat.

Vuolteen kartano. Oli muuten aika tyylikäs paikka.

Meidän jaettiin kahteen porukkaan, ja opettajat jakautuivat neljään ryhmään. Vietimme aina yhden opettajaryhmän kanssa 20 min, ja tuossa ajassa he kyselivät meiltä millaista opiskelun pitäisi olla, mm. mikä on miellyttävä oppimisympäristö ja mitä oppiminen vaatii. Jotkut kysymykset olivat varsin kiperiä, ja saimme monta fläppiä täyteen asiaa.

Kun olimme kiertäneet kaikkien opettajaryhmien luona, he esittivät meille myöhemmin näkemyksensä unelmakoulusta. Teimme sellainen "Leijonan luola" - tyylisen jutun, jossa opettajat olivat rahoitusta hakevia tyyppejä, ja me oppilaat niitä varakkaita sijoittajia. Meille jaettiin n. 60 000 e feikkirahaa, ja me saimme sijoittaa rahamme mihin tahansa näistä unelmakouluista.

Näimme hienoja esityksiä, ja jokaisen unelmakoulussa oli selkeä punainen lanka; oikea tekeminen ja yhteistyö muiden alojen kanssa. Oikeaa duunia oikeiden asiakkaiden kanssa, vapaus opiskella vaikka toisella puolella Suomea. Koulu ei ole ainoa paikka oppia, vaan oppia voi vaikka lapissa keskellä metsää.

Rentoa ja iloista meininkiä!

"Leijonan luola" oli aika hauska idea. Paljon parempi kuin normaali palautteenanto. Kiva idis, sillä pidän kovasti kyseisestä ohjelmasta.

Neljästä esityksestä yksi keräsi eniten rahaa ja kunniaa. Esityksessä oli unelmakoulu, joka oli kuin kauppakeskus. Kaikki alat tekivät saattoivat tehdä yhteistyötä keskenään, oppilaat saivat tehdä oikeaa duunia oikeiden asiakkaiden kanssa, oppilaat saivat mennä ja tulla koululle milloin vain, vaikka keskellä yötä. Pidin kovasti tästä ideasta. Voi kun olisikin mahdollista vallata jokin kauppakeskus ja perustaa sinne koulu. 

Toiseksi sijoittunut ryhmä oli myös hyvä. Siinä oli keskeissä osassa se, että oppilaat sai valita opintoja jostain ihan toisesta tutkinnosta. Esimerkissä oli merkonomi-maalari. Kuulosti todella kivalta, ettei tarvitsisi tyytyä vain oman alan opintoihin. Jokaisella kuitenkin on omat kiinnostuksen kohteensa ja oppia ei koskaan voi olla liikaa, eikös vain.

Päivä oli supersiisti, ja oli todella mukavaa. Yleensä opettajien kanssa hengaillessa tulee sellainen jännän kankea fiilis, mutta tuona päivänä oli oikeasti kivaa. Omat ajatukset kirkastui taas hiukan ja tiedän tiimioppimisesta taas vähän enemmän.

Mango-omenajälkkäriä, Liptonin marjateetä ja domino-keksejä. Hmm <3 

Nyt mun opinnot alkaa olla pulkassa. Sain valmiiksi yrittäjyyden opintoihin liittyvän liiketoimintasuunnitelman, ja enää jäljellä on opinnäytetyö. Nämä kolme vuotta on mennyt uskomattoman nopeasti, ja pian sitä pitäisi valmistua. Jännä.